Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Sehän on miesten asioita, sellainen ... aivotyötä... Mutta kuulkaahan, me Muttisen kanssa menemme nyt pienelle asialle, tulkaa, eikö niin, Muttinen... Niin, herra kirjakauppias, ja kai kustantajani, täällä ovat nyt ne runot. Mennäänkö toiseen huoneeseen? Luen niitä teille. Tässä on yksi, se on parhaita, se alkaa...»
Mutta Lallu saavuttaa minut ja nostaa minut kelkkaan ja minä tunnen vieläkin hänen voimakkaan otteensa, ja kuinka hän hellästi rauhoittaen pyyhkii kyyneleni ja puhdistaa nenäni ja iloisesti hirnahtaen ja hassutellen ja hyppien kiidättää minua takaisin ja ennenkuin tiedänkään, alkavat taas Riihelän talot näkyä. Mennäänkö Navettalan kaupunkiin? Mennään! Hei, mennään!
Heinässäkö he lienevät, sanoi Elli. Ketä tässä asuu? Eräs vanha kalamies vaimoineen. He puhuivat melkein kuiskaamalla ja katsoivat yhä ikkunasta sisään. Mennäänkö taas? sanoi Elli ja vetäytyi pois. Mennään vain. Minnepäin? Ei sinne ... sieltähän me tulimme ... tästä veräjästä.
Hänen poskensa paloivat, hänen silmänsä loisti, ja Olavi tuskin voi seurata häntä hänen nopeasti ja uupumatta astuessaan. Mutta hänetkin sai innostumaan se halu päästä pian perille, joka aina syntyy, kun tietää lähenevänsä jotain huippupaikkaa. Tässä on tienhaara, sanoi Elli. Mennäänkö ensin taloon, vai noustaanko ensin »temppelin harjalle?» Matka on melkein yhtä pitkä.
Mihinkään ratkaistukseen eivät he kuitenkaan tulleet siitä, kuinka nuorison pitäisi aikaansa viettämän pyhä iltana. "Mennäänkö mekin tanssiin?" kysyi Severi Marilta, huolimatta siitä, että pappi oli heidän seurassansa. "Sinulla on vapaus mennä", vastasi Mari, "minä en mene." "Eikö teitä huvita tanssi?" kysyi pappi Marilta. "Huvittaisi kyllä, mutta ei minulla ole aikaa."
"Niinpähän näemme!" sanoi Olli, tehden samoin. "Mennäänkö hevosella?" jatkoi Olli sitten syömästä päästyänsä. "Kaikkea muuta vielä, jaksaahan tuonne kävelläkin!" "Niin marssitaan sitten Pynnölään!" "Ei suinkaan sitä nyt lähdetä kuin puulla päähän lyöden. Tottahan sitä nyt ensin arvellaan mitä siellä sanotaankin!" "Sanat tulee itsestään kuin köyhän kuolema, asia sen painaa ja pakottaa!"
Kernaasti minun puolestani, kuinka vain itse tahdotte! No, jo näitä nyt onkin. He työnsivät Ellin pienen venheen vesille. Olavi aikoi Ellin antaa mennä perään, mutta hän ei suostunut, hän tahtoi istua airoille. Miksen saa minä soutaa? Se on niin ruman näköistä, kun nainen pitää perää ja mies istuu airoissa. Mutta neuvokaa sitten, mihin meidän on meneminen. Mennäänkö tuonne tuon saaren rannalle?
"Kyllä se on puhdasta ainetta. Ensimmäinen lasi pohjaan", kehoitti isäntämies ja tyhjensi itse lasinsa. Vieras oli varovampi ja olikin siksi vielä ihan selvä, kun isännän kieli jo alkoi sammaltaa. "No mennäänkö taas yöksi Haukiniemeen?" ehdoitti kymmenniekka. "Ei veikkonen! En minä ole siellä käynyt jos pari kertaa sen erän perästä, kun viimeksi yhdessä siellä oltiin."
Mennäänkö?» »En minä vielä tällä kertaa.» Sen pakana! Mutta kun se viimein pysähtyi, niin oli syöstä minut suin päin mereen, ja jos ei Hanna ollut jo siinä vastassa, niin kolera-altaaseen menin. »Kiitos kyydistä!» minä sanoin, »ja kiitos siitä läpi vuoden lypsävästä lehmästä!» minä huusin. »Mistä lehmästä?» »Siitä, läpi vuoden lypsävästä!» minä sanoin.
Sieltä näkyy vielä viiritankoja viimesyksyisen hevosnäyttelyn jäljeltä. Pekka aikoo mennä tuttua suuntaa, jossa vielä tuntuu vanha heinärekien jälki, mutta Herra poikkeaa saarekkeeseen, yhä tallimiehen askeliin astuen. Pekka ajattelee: »Samapa tuo, mennäänkö yli vai ympäri.» Tallimies seisoo lapioonsa nojaten ja odottaa mäen rinteellä. Siinä on hiekkahauta, jyrkkä syvänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät