United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vannoneet! Uskollisuudenvalan!" toisti Juhana vaipuen penkille ja peittäen käsillään kasvonsa. Hetken hän istui ikäänkuin ukonnuolen iskemänä; sitten hän kavahti ylös. Hänen poskensa hohtivat, hänen silmänsä säteilivät ja rintansa aaltoili. Hän seisahtui isänsä eteen, joka puoleksi ihmetellen, puoleksi peljäten silmäili poikaansa.
Klairon'ia kohtasi huomaamaton vavistus ja hänen poskensa saivat heikon purppura-punan; mutta hän kääntyi kuitenkin huomattavalla maltillisuudella Lekain'en puoleen. "Ja te, ystäväni", sanoi hän, "mitä te tahdotte kysyä minulta?"
Hänen poskensa oli täysinäinen, vaikka kenties sen pyöreys oli hiukan muuttunut; ja kun hän katsahti ylös ja kohtasi minun silmäni, enkö minä nähnyt juuri samaa onnellista, lapsenkaltaista hymyä, kuin ennen, joka näytti tulvaavan hänen sydämensä runsaasta auringonvalosta? "Ei!" minä sanoin; "Eva, kiitos Jumalan, minä en ole pettynyt! Aika ei ole vielä ryöstänyt sinulta mitään."
Vaikka hänen poskensa eivät olleet saaneet takaisin nuoruuden pulskeuttaan, että hänen ihonsa nuoruuden hienouttaan, olivat hänen silmänsä kuitenkin saaneet jälleen paljon entistä sulouttaan, ja hänen katsantonsa kaiken entisen miellyttävän herttaisuutensa.
Teidän majesteettinne rinnalla unohtuu kaikki se, mitä ennen on tapahtunut vastasi neiti Regina nousten kunnioittavasti seisoalleen siltä korkealta, punaisella päällystetyltä tuolilta, millä hän oli istunut. Mutta hänen poskensa kalpenivat yhä enemmän hänen näin puhuessaan ja muistuttivat liiankin selvästi siitä, mitä oli tapahtunut, ja että hän vieläkin oli vanki. Ettekö voi hyvin, neitiseni?
Tästä toisesta tarkastelusta nousi se silmät tulta tuiskivina, hännällä hurjasti piesten kylkiänsä ja kynnet siirollansa hyvinkin tuuman ulkona leveistä käpälistä. Elisabeth ei tahtonut eikä voinut liikahtaakaan. Kädet ristissä rukoili hän, mutta silmät katsoa tuijottivat kauheata vihollista; hänen poskensa olivat valkeat kuin marmori ja huulet puoleksi avoillaan kauhusta.
Hän kääri kätensä opettajattaren kaulaan, painoi poskensa vasten hänen poskeaan ja kuvaa katsoen sanoi: »Elkää kertoko! Minä muistelen, mitä ennen olette kertonut.» Syntyi syvä hiljaisuus, jota kesti kauan. Kuiskaten hän sanoi sitten ja aivan kuin lainaten lauseen jostakin opettajattaren kertomuksesta: »Ja sitten hän suuteli teitä.» Pitkän äänettömyyden perästä taas: »Minua hän ei suudellut!»
"Minua naurattaa eräs muisto, prinssi," vastasi Klairon, ja hänen poskensa, jotka muutoin tavallisesti olivat kalveat, kuin puhtain alabasteri, yhtäkkiä punettuivat, ja vaikuttivat hänen ihanuudellensa uuden, ihmeellisen viehätyksen. "Niin, minua naurattaa eräs muisto," jatkoi Klairon elävästi.
Hänen poskensa on punaiset, kuin ruusu kesä-auringon loisteessa. Hoikka on hän varreltaan kuin kevät-istuttama pensas ja silmänsä! Niistä loisti rakkauden valkea ja sydämmen ylävyys. Kuin hän nojaten laski päänsä Eliaksen olkapäätä vastaan ja suurilla sinisillä silmillään rakkaasti katseli Eliasta, niin kävi sanomatoin ihanuuden tunto sydämmeensä ja hän syleili suloista morsiantaan.
Hänen silmänsä olivat kirkkaat, vaikka vähäisen vetiset, ja hänen poskensa olivat maalatut lapsen verellä." "Voi! kuinka hauskaa; mitä he sanoivat?" "Mies oli karannut Salomonin henkivartiostosta. Portto herutteli hänestä koko salaisuuden." "Kerro minulle, velikulta." "Minä näytän sen sinulle, mutta en kerro." "Voi! kerro sentään." "No, kuule siis.