Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mieltäni meri ajavi, Vesi vääntävi väkeä, Tuulet tointa tuuvittavi, Ajatustani ahava. Kolme kokematonta. Kaikki oon katala nähnyt, Kokenut kovaosainen, On kolme kokematonta: Uuestahan syntymättä, Syömättä anopin leipä, Apen sillat astumatta. Enk' oo korppia kokenut, Syönyt lientä mustan linnun, Maitoa mahon jäniksen. Kolme pyytää.
Tätä vauhtia olisi ollut ehkä enempikin aikaa, mutta hän kuuli Eliaksen paikalle otetun rengin kerran kiroilevan: »nyt tässä ahava taisi tulla, jaksaa, se ollen, rengit nukkua yönsä ilman hyppimättä ja ovia potkimatta.» Silloin täytyi helpottaa menon kiivautta tavallisiin. Reittu ajatteli heinäin vedon loputtua joutavansa pois ja kyseli vaatteitaan. Olisi tässä vielä työtä, esitteli Laara.
Puhu tuuli purjehesen anna vauhtia ahava, läikytä alusta länsi, lempi lennätä venettä saaren impien iloihin, kassapäien karkeloihin! Te seisotte keskellä keväimen kuin kaislikko mennehen kesäinen, joka lahden rannassa säilyi yli talven ja tuiskujen. Se myöskin on nauttinut nuoruuttaan ja kevään nähnyt on loistossaan, kun päivässä aallot päilyi ja tuuloset tuoksui vaan.
Sano jo toet totiset, valehettomat, vakaiset: kunne läksit, Väinämöinen, suorihit, suvantolainen?" Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tule, tytti, purteheni, neitonen, venoseheni, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" Annikki sanan sanovi, tinarinta riuvahutti: "Tuuli sulle purtehesi, ahava venosehesi!
Vaan jos tuuli tunnit toisi, Ajan antaisi ahava, Läkin saisin lähtehistä, Paperin pajunlehistä, Sulan rannan ruokosista, Virkoaisi Väinämöinen, Saattaisi sanoja mulle, Aukaiseis sanaisen arkun, Virsiväkkärän vetäisi, Kirjoittaisin kiusan vielä, Suomen kansasta sanoisin, Elämästä entisestä.
Hei tukkipojat ne paljon maksaa, ne maksaa tuhansia, ne sieviä sinisiä silmiä maksaa ja poskia punasia. KASURI voittaa OTERMALTA liivit ja kumpikin sekä tukkilaiset poistuvat hajaantuen sinne tänne. Ei ollut Pietolan vajassa tervapyttyä, että olisi saanut vähän peilailla ja nähdä onko ahava lähtenyt. Huotari ja Anni tulevat. Sanovatkohan mitään minun naamastani?
Tuopa kaunis Pohjan tytti sanan virkkoi, noin nimesi: "En kiitä meristä miestä, aallonlaskija-urosta: tuuli vie merellä mielen, aivot särkevi ahava. Enkä taia tullakana, en tulla minä sinulle ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi, sun sijan levittäjäksi, päänalaisen laskijaksi." Yhdeksästoista runo
Mitähän varten Maija minut tähän kiskoi? Tämä on sellaista saippuaa, jolla lähtee ahava. Pestyäsi tule tähän odottamaan. Olisi ihmeellistä, jos mustalla saippualla tulisi valkoinen naama. Minkä vuoksi sinulla ei ole liivejä eikä takkia? KASURI. Olivat vielä märät, kun eilen putosin pölkyltä. MAIJA. Valehtelisit viisaammasti!
Vetäisi venon vesille, laski laivan lainehille teräksisiltä teloilta, vaskisilta valkamoilta. Veti puuhun purjehia, vaattehia varpapuuhun; itse istuvi perähän, laaittihe laskemahan kokan koivuisen nojahan, melan vartevan varahan. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Puhu, tuuli, purjehesen, ahava, aja alusta!
Puhu tuuli purteheni, Ahava alukseheni, Anna airoille apua, Huoparille huovitusta! Aivan on airot pikkaraiset, Soutajat vähäväkiset, Pienoiset peränpitäjät, Lapset laivan hallitsijat. Tuuvittele tuuli purtta, Soutele vesi venettä; Anna juosta puisen purren, Mennä mäntyisen venehen, Juosta purren puittomia, Kiiteä kivittömiä! Maata pannessa .
Päivän Sana
Muut Etsivät