United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rannan vaahto vastoavi: »Niin on mieli miehen nuoren kuin aalto meren selällä, tuulen viemä, toisen tuoma, viskoma joka vihurin.» Hattarainen haastelevi: »Tutki ennen, turha tytti, tuulen tietä taivahalla, polkua suvisen pilven, pihat ilman piirtäväisen!» Istun, itken, neiti nuori.
Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neito, kun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset, heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta laajan laiturin laelle, päähän portahan punaisen. Käsin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi, siitä sai samoamahan, heti joutui juoksemahan; tulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan.
Seisoi sulhot tien ohessa kullakin kädessä kukka, kukin kultansa varalta; minkä otti neiti nuori, se oli kiltti kirkkotielle, mitä katseli kädessä, se oli kaunis karkeloihin, minkä piilotti povelle, se oli kaupattu kananen. Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti kulki Herran huonehesen ilman kukkaa. Impi rukka istui itkien aholla. Kulki Luoja karjatietä muodossa maallisen urohon. "Mitä itket impi sukka?"
TAINA. Niin tulet tupahan sitte Heimokunnan kukkasena, Kuin keväisen päivän tytti Suuren sulhosi etehen.
"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, kave eukko, luonnon tytti, kave kultainen korea, jok' olet vanhin vaimoloita, ensin emä itselöitä, käy nyt tuskat tuntemahan, hätäpäivät häätämähän, tämä jakso jaksamahan, puutunnainen purkamahan!
Jo julisti hyvä Jumala: "Kun lie pilvi kulkenunna, olet tytti pilven tytti, kun lie kaste langennunna, olet siunattu kaponen, kun lie pudonnut tähti, olet tähden synnyttävä, sankarin sotasukuisen, miehen suuren, miekka-lemmen." Sanoi, nosti noutamansa ylimmäiselle sijalle, ylimmäisen pilven päälle.
Pellervoinen aukaisi oven ja aikoi nolomielin mennä jo menojansa, kun Kuutar vielä huusi hänen jälkeensä: »Päivätär on ainoa, jonka kultaista miekkaa Turjan tytti pelkää; ja varmaan hän tahtookin sinua auttaa, sillä hän on lempeä ja hyvä.» Ja Pellervoinen samosi uudelleen autioon avaruuteen. Edemmäksi ja yhä edemmäksi lensi hän ilman tasaisella tanterella.
Noin minnä sanoiksi virkki: "Suuri kiitos, kostjumala! Tuota vuotin tuon ikäni, Naon vettä juoakseni." Anni tytti, aino neiti Meni aittahan mäelle, Loihen tuosta kuolemahan, Heittihen katoamahan. Tuli taatto nostamahan: "Nouse poies Anni tyttö, Anni tyttö, aino neiti, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!" Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, taatto rukka!
Liekin Tuonen tytti, tullut kutomahan kuolemaani, että päättyis haaveet hullut, saisin sadun onnelaani? Kuiskaa hiljaa: »Kuka olet? Miksi istut kangaspuille? Miksi polkusinta polet? Kudot mulle vaiko muille?» Nainen kangaspuissa kääntyy, katsoo häntä kynttilällä, vihdoin hiljaa huulet ääntyy, vaan on kuolleen ääni hällä: »Olen Hurtan valju vaimo. Miks et, nurmilintu, nuku?
Tuotako valitat, tytti, Kun hävitit kultavitjat, Helmet, ristit rinnoiltasi? AINO. Sitäkö valitan? Niinkö? Sitäkö? Enempi, äiti. TAINA. Lapseni, sinua neuvon: Mene aittahan mäelle, Siell' on arkussa ihanat Silkit ja soreat kullat, Joilla neinnä ollessani Päivän, kaks olen kävellyt Kukkana ison pihoilla, Niin ne arkkuhun asetin. Siit' on asti siellä ollut Koskematta, katsomatta.