Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ajatteli aamusilla, Päivät päässänsä piteli: "Miks' ei minulla rauta kiehu, Alla ahjoni valahu; Taon talven rautoani, Keitän kirvestä kesosen." Päätyvi paha pajahan, Kysyi kehno kynnykseltä: "Monesko, mokoma seppä, Kirves sulla kiehumassa?" "Vast' on viisi valmihina, Kovin äiä, kun lie kuusi, Yhen aamusen ajalla, Yhellä rupeamalla."
Luoja käypi, astelevi, Kulki matkoa vähäsen, Kuuli paukkinan pajasta, Meni köyhänä pajahan, Kysyjänä kynnykselle; Täällä rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkkasevat. Meni seppojen pajahan: "Mitäs rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkuttavat?"
Pani poikansa pajahan tekemähän voitehia noista heinän helpehistä, tuhatlatvan tutkaimista, me'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista. Poikanen meni pajahan, läksi voitehen tekohon; tuli tammi vastahansa. Kysytteli tammeltansa: "Onko mettä oksillasi, alla kuoresi simoa?"
Vaan se on sinne mentävätä, polku poimeteltavata, ei ole matkoa hyveä, ei aivan pahintakana: yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neniä, tuosta toinen käyäksesi miehen miekan tutkaimia, kolmas koikutellaksesi uron tapparan teriä." Vaka vanha Väinämöinen toki mietti mennäksensä. Painuvi sepän pajahan, sanovi sanalla tuolla: "Ohoh seppo Ilmarinen!
Sumu nousee järvestä ja sataa alas jälleen. Kiertää niinkuin rukinpyörä koko luonto tälleen. Entäpä jos tehdä voisi itse kiertorukin?» Tuo on Aatun ajatus, tuo mielihaave ukin. Ja hän ryhtyy takomahan kohta toimessansa. Poika polven korkeuinen hällä apunansa. Vuodet vierii. Rovasti saa ukon työstä kuulla, painuu kerran pajahan ja katsoo hymysuulla.
Kerran kissa kiivennynnä Oli pajahan osannut, Siellä viilan viekkahimman, Raudan rasvaisen tapasi, Jota joutu nuolemahan Kielen kanssa kiirehesti. Koska kielestä kipinät Veri viilahan vetäy, Kissa isosti iloitsi, Mieli hyvissä hyrisi, Luuli viilasta lujasti Veren ulos vetäyvän, Jonka tähden joutumalla Sitä nuoli siihen asti, Että kieli kipeneiksi Kaikki kulu ja katosi.
Itse muuksi muutaltihe, kyhäisihe kyyhkyseksi; lenteä lekuttelevi sepon Ilmarin pajahan. Lenti lintuna ovelle, kyyhkysenä kynnykselle. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitä, lintu, tänne lennit, tulit, kyyhky, kynnykselle?" Vastasi otus ovelta, virkkoi kyyhky kynnykseltä: "Tuota lienen kynnyksellä sanomata saattamassa: jopa kuu kivestä nousi, päivä pääsi kalliosta."
Kerin virteni kerälle, sykkyrälle syylättelen, panen aitan parven päähän, luisten lukkojen sisälle, jost' ei pääse päivinänsä, selviä sinä ikänä ilman luien lonsumatta, leukojen leveämättä, hammasten hajoamatta, kielen keikkelehtämättä. Mitäs tuosta, jos ma laulan, jos ma paljoki pajahan, jos laulan jokaisen lakson, joka kuusikon kujerran!
Päätyvät sepon pajahan. Sanovat sanalla tuolla: "Nouse, seppo, seinän alta, takoja, kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon keheä! Pah' on kuun kumottamatta, outo päivän paistamatta." Nousi seppo seinän alta, takoja kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon kehäistä. Kuun on kullasta kuvasi, hopeasta päivän laati. Tuli vanha Väinämöinen, ovelle asetteleikse.
"Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, kun sa suosta sotkettihin, maan muasta muokattihin, vietihin sepon pajahan, alle ahjon Ilmarisen. "Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, kun sa kuonana kohisit, läikyit lämminnä vetenä tuimissa tulisijoissa, vannoit vaikean valasi ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla, sepon seisontasijoilla, takehinta-tanterilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät