Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Kelin virteni kerälle, Suorittelen sommelolle, Panen aitan parven päähän, Luisten lukkojen taaksi, Ettei pääse päivinähän, Selviä sinä ikänä. Ei runo rahatta laula.
Kerin virteni kerälle, sykkyrälle syylättelen, panen aitan parven päähän, luisten lukkojen sisälle, jost' ei pääse päivinänsä, selviä sinä ikänä ilman luien lonsumatta, leukojen leveämättä, hammasten hajoamatta, kielen keikkelehtämättä. Mitäs tuosta, jos ma laulan, jos ma paljoki pajahan, jos laulan jokaisen lakson, joka kuusikon kujerran!
"Sen nyt mieheksi sanoisin, urohoksi arvoaisin, joka umpiluut lukisi, saisi sarjahampahuiset leuasta teräksisestä rusamilla rautaisilla." Eipä toista tullutkana, ei ollut urosta tuota. Itse umpiluut lukevi, sarjahampahat sanovi alla luisten polviensa, rautaisten rusamiensa. Otti hampahat otsolta. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Metsän otsonen, omena, metsän kaunis källeröinen!
Meren tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, Aalto päänalasinasi." Anterun surma. Kaisa sääti sänkyänsä Luisten lukkojen takana. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Oli teiensä kävijä, Matkojensa mittelijä; Seisattihen seinän alla, Lausuvi lasin takoa: "Laske tuttusi tupakan, Kamarihin kaunosesi!" Kaisa saattavi sanoa: "Et ole oma uroni, Olet huorien hosuja, Väärtivaimojen väjyjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät