United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maalima minua nyt paljoki vaivaa, Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa. Ystäväni on myös ynsiäksi tullut, Kun hän on maaliman juttuja kuullut. Kuulepas, kultani, vielä sana yksi: Kuinka tulin minä näin hyljätyksi? Kuka sinun eksytti rakkauen tiellä? Tule, tule kertaki luokseni vielä. Muistatko muinen kun marjassa käytiin, Ahosilla istuttiin, leikkiä lyötiin?
Siihen vastasi toinen: "on kyllä ja paljoki, ensiksi reppu seljässäni, kädessäni saua ja sitte: Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida." Toivoo köyhä hyötyvänsä, poteva paranevansa. Silloin vaan ei olekaan enää paljoa koko elämästä, kun toivokin on kadonnut; sillä toivopa on ihmisen viimeinen etu. Toki tunnen tullin panna, hankkia venehen hangan, vaikkei kaartana venettä.
Onnettomaksi olen minä luotu, Ei ole minulle ilopäivää suotu. Turvaa ei ole siellä eikä täällä, Enempi kun linnulla lentonsa päällä. Maailma minua nyt paljoki vaivaa, Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa. Ystäväni myös on ynsiäksi tullut, Kun hän on maailman juttuja kuullut. Kuulepas, kultani, vielä sana yksi: Kuinka tulin minä näin hyljätyksi? Kuka sinut eksytti rakkauen tiellä?
Moni poika mielessänsä tämän valan vannoo: Minut yöksi vierehensä ottavansa sanoo. Ei ole poikain valoista, jos vannovat juur paljon; Niist' on ollut tytöille jo paljoki pahaa tarjon. Pojat monta tyttöä jo petti kihloillansa, Vaikka vannoi valallaan ja sanoi ottavansa. Elä vainen tyttö rukka usko poikain kielii, Poika hyvästi haastelee, vaan on häijy mieli.
Poika paljoki pakisi, Leikkasi kepin lehosta, Otti kintahat ukolta, Päästä lakkia kyseli. Se kaikki hyvä ukosta. Itse lausui lapsellensa, Pojallensa noin puheli: "Jo tuon näen kyselemättäi, Jo on yön yhen levännyt Viisahampi vieressäsi." Hiihtäjä surma. Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Olkoon tämä sanottu joksiki mietinnöksi, minkätähden Suomen kansa niin muinaisaikaan kuin nykyäänkin on yli monen muun kansan lauluihin harrastunut. Mutta jos on muutaki syytä tähän lauluhartauteen, niin ei saa unohtaa itseä kieltä, joka sanainsa sujuvaisuudella sitä paljoki puolustaa.
Enimmän osan tästä kokouksesta olemma vanhoilta vaimoihmisiltä saaneet ja he ovat aina lauluinsa lomaan, uusia muistutellessansa, sanoneet: "kun olisitta tulleet minun tyttöaikoinani, ka silloin niitä olisi keräytynyt; silloin niitä lauleltiin paljoki, vaan unohtuneet ovat jo muistosta, kun nuori kansa niitä ei enää laula, muita omia renkutuksiansa parempana pitäen". Se on Suomen Karjalassa, jossa näitä lauluja nykyaikoina enimmästi lauletaan, ja mainittavimmia siinä kohdassa ovat Lieksan, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajärven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pitäjät.
Kerin virteni kerälle, sykkyrälle syylättelen, panen aitan parven päähän, luisten lukkojen sisälle, jost' ei pääse päivinänsä, selviä sinä ikänä ilman luien lonsumatta, leukojen leveämättä, hammasten hajoamatta, kielen keikkelehtämättä. Mitäs tuosta, jos ma laulan, jos ma paljoki pajahan, jos laulan jokaisen lakson, joka kuusikon kujerran!