United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä näet, pirautettiin johonkin määrättyyn paikkaan, ja tavallisin paikka oli muuan korkea kivi heti kaupungin tullin takana maantieltä poikeavan metsätien varressa. Sanoivatkin sitä Jumalankiveksi. Sen laella oli suurehko kuoppa, johon marjat pantiin. Kalle oli saanut päähänsä, että Jumalalle ei tarvitse marjoja antaa. Mitä Jumala niillä tekee?
Melkein koskematta saattoi sanoakin sen summan olevan, kun hän saapui pääkaupunkiin. "Onko täällä yhtään satulamaakaria tai seppää", kysyi Taavetti eräältä kerjäläisakalta tullin luona. "Kyllä kait niitä tässä kylässä on, missäs niitä sitten on, jos ei täällä?" vastasi akka. Sillä vastauksella oli Taavetti tyydytetty ja astui yhtä katua ylös, toista alas.
Tulkaa luokseni kirjastoon, niin hankimme yhdessä itsellemme vakaumuksen Occulta philosophian hullutuksista. Rappeutunut rakennus Aningaisten tullin luona oli koko päivän ollut ikäänkuin asumatonna.
Ja tuokaa nyt paljo pulskia kanoja palatessanne! huusi vielä Asp, runoilija, kun retkeläiset jo olivat vaunuihin sulloutuneet. Kyllä, kyllä... Ja kukkoja myös! huomautti Pekuri, laulun opettaja. Niin, älkää unhottako kukkoja, sillä muuten ei tule mitään kananpojista... Vaunut lähtivät vitkalleen vierimään pitkin kivistä katua ulos tullin puoleen.
Perille-tulo. Tee. Kuvat. Eräänä iltana 1829 Helmikuun loppupuolella istuin Tukholman tullin suussa odottaen tullitarkastusta, jotta sitten olisin valmis pienessä avoreessäni ajamaan Ruotsin pääkaupunkiin hirveässä pyry-ilmassa, viluisena, väsyneenä ja unisena; siis, kuten sinä minun nuori, suloinen ja helläsydämminen lukiattareni kyllä käsität, en suinkaan ollut kadehdittavassa tilassa.
Lukijan on helppo arvata, etten suinkaan saattanut jäädä pois neuvottelusta, joka niin läheisesti koski kohtaloani. Määrättynä hetkenä olin kenraalin luona. Siellä tapasin erään kaupungin-virkamiehen, muistaakseni tullin hoitajan, lihavan punaposkisen ukon, kiiltävässä kauhtanassa.
Kreivi Lejonborg meni nyt sisään taloon, juoksi kuin poikanen kiviraput ylös ja koputti eräälle alikerran ovelle. Ovi avattiin, ja siististi puettu eukko näyttäytyi. Se oli sama vaimo, jonka tuttavuutta olemme tehneet Hästholmenilla ja Skansenin tullin ulkopuolella. Hän oli neiti Brännerin palveluksessa oleva Stiina-muori.
Mutta painosta se tuli vasta v. 1700. Messeniuksen muista teoksista, joita lienee lukuansa 58, ovat hänen näytelmänsä, joita Ruotsissa luettiin ja suosittiin, parhaimmin tutut. Pikisaari. Mainitessamme Pokkisenmäkeä, sanoimme jo tämän luodon aseman. Siinä oli meritulli, johon huudettiin kaikki veneet, jotka aikoivat sivutse purjehtia. Syynin käytyä ja tullin maksettua saivat vapaasti mennä.
Kapteeni huokasi syvään ja jatkoi: Kuullessani miehen vaikeroivan, tulin ajatelleeksi vajassa Skanssenin tullin luona tapahtunutta näkyäni ja kysyin, mitä hän tarkoitti. Isännälläni oli eräs onnenkapine, puuskutti tuo onneton, jonka hän pudotti eräänä päivänä kamarinsa lattialle.
Olisi ollut veikeätä nähdä, miten ryssän naama olisi venähtänyt, jos minä paukahutin: »Mittaa sitten niin, että pohja paistaa.» Vasta sitten, kun on ollut kaupungissa ja nähnyt, mitä kaikkea rahalla saa, voi tulla oikein iloiseksi siitä, että on, millä saa.... Jos hyvin onnistuu, kuuluu toisella puolen lahden saavan pumpulipaalista sata ruplaa, jos nimittäin saa tullin sivu sisään.