Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Hän pyyhki almanakastaan pois Gustafin ja nimi Karl esiintyi taas uudessa loistossa. Kreivi Lejonborg oli suvun päämies, hänellä oli ritarihuoneessa istuinpaikka ja äänioikeus. Jälkimäistä hän käytti vähemmän kuin edellistä. Ken on päättänyt olla huutamatta liikaa, hän tulee lopulta liian suuressa määrin vaienneeksi.
Nämä lohduttavat sanat lausuttuaan lähti kreivi V. huoneesta. Kreivi Lejonborg oli yksin. Mitä hetkiä hän olikaan elänyt!
Eräänä päivänä, niin kerrotaan, hänen istuessaan yksinäisessä huoneessaan maantielle antavan avoimen akkunan ääressä, oli saapunut muuan tamineistaan päättäen nuori matkustava herra, joka oli jättänyt vaununsa maantielle odottamaan, tirkistänyt sisään akkunasta ja huutanut vanki-raukalle: »Kreivi Lejonborg, muistakaa Odeliuksen velkakirjoja!» jonka jälkeen vieras oli kadonnut.
Herra poliisimestari, huudahti Lejonborg, tehkää loppu tällaisesta... Minua ympäröivät joko hullujenhuoneen asukkaat tai roistot... Mitä pirua te oikeastaan haastatte, nainen? Voi häntä onnetonta, onnetonta! vaikeroi Anna; hyvä Jumala, millaiselle minä olenkaan lahjoittanut rakkauteni!... Tämä menee jo liian pitkälle ... sydämeni särkyy .... oh!
Hiton epämiellyttävää!... Miten kylmäkin täällä on! mutisi kreivi Lejonborg. Kiiruhda! kehoitti Anna; minä kuulen jo heidän askeleensa etuhuoneessa. Eivät he suinkaan viivy kauan... Minun on täällä vaikea hengittää... Saakeli!... Kiiruhda! Kiiruhda! Kiroillen ja ähkyen asetti kreivi jalkansa ensimmäiselle portaalle, alkaen laskeutua alas.
Lejonborg näytti hämmentyneeltä, mikä johtui luultavasti siitä kylmyydestä ja epäystävällisyydestä, jota nyt ilmeni hänen jalon ystävänsä sanoissa ja käytöksessä. Tunnenko tätä päällekirjoitusta, toisti hän, levottomuutensa kasvaessa; jalosukuiselle herra kreiville ... sehän on osoitettu minulle ... niin, minulle.
Ehdotin sen sijaan Danvikeniä ... Mutta vakavasti puhuen, rakas Lejonborg, mitä tiedät enemmän tästä asiasta?... Ainoastaan suora vilpittömyys voi sinut pelastaa, sillä minä olen täysin vakuutettu siitä, että jos sinä olet leikkinyt tulen kanssa, olet tehnyt sen pelkästä tyhmyydestä... Tämä ei tosin ole kohteliaasi sanottu, mutta olkoon se kuitenkin sinulle lohdutukseksi, Lejonborg-parka!
En tahtonut vaivata herra kreiviä sillä tiedolla, ennenkuin olin saanut ilmiannon täydellisesti todistetuksi, vastasi poliisimestari hieman nolostuneena, nähdessään rypyn kreivin otsalla. Vai niin ... ja kreivi Lejonborg on siis tunnustanut? Ei, hän kieltää edelleen. Entä miten hän tahtoo puhdistautua raskauttavista asianhaaroista?
Kirjeen kirjoittajan täytyy olla tyhmä mielikuvitusten orja, sillä mahdotontahan on, että vähänkään ihmisellisellä järjellä varustettu olento voisi väittää sinulla olevan mitään omintakeisia aivoituksia. Ei, ei ... sehän on mahdotonta, myönsi Lejonborg heti. Tällä tärkeällä hetkellä hän oli astunut kukonaskeleen totuutta kohti.
Kreivi Lejonborg näytti puhuessaan miltei ylevältä. Kreivi V. vastasi: Minä myönnän, että se tuntuu uskomattomalta... Mutta sukkelat kielet ehtivät silti huomauttaa vanhasta ystävällisestä suhteestasi entiseen kuninkaalliseen perheeseen... Kuiskaajista ei ole koskaan puute, kun on kyseessä tyhjänpäiväinen loruilu.
Päivän Sana
Muut Etsivät