Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kreivi Lejonborg heittäytyi vaunuihin, jotka pysähtyivät kreivi V:n portille, ja pian hän oli kahdenkesken ystävänsä ja korkean suojelijansa kanssa. Kreivi V. ei kuitenkaan näyttänyt panevan huomiota kreivillisen ystävänsä tulvehtivaan kaunopuheisuuteen, vaan sormeili kädessään jotain kirjeen tapaista. Minulla siis lienee toivoa, jalo ystäväni? jatkoi Lejonborg.
Tiedän sen, virkkoi kreivi V., tarkastaen terävästi ystäväänsä; mutta minä en tunne käsialaa, ja sitä juuri aion nyt kysyä sinulta. Hyvä Jumala, mitä tämä merkitsee? huudahti Lejonborg, joka tuli äkkiä hyvin tuskalliseksi, tietämättä edes syytä siihen. Sinä tunnet käsialan, kreivi Lejonborg! lausui kreivi V.
Samassa nainen purskahti uusiin puistattaviin nyyhkytyksiin. Tyyntykää, naisparka! lohdutteli virkamies; pysykää maltillisena! Tämä on pilanäytelmää! huusi Lejonborg; mikä on kaiken tämän tarkoituksena?
Söitkö eilen päivällistä Aatelisseuran huoneustossa? kysyi kreivi V. Söin, vastasi Lejonborg melkein tainnuksissa; aivan niin, minä söin päivällistä Aatelisseuran huoneustossa. Ja lähdit sieltä noin kello viiden aikaan? Eikö niin? jatkoi kreivi V. Aivan niin. Aivan niin... Kello oli viisi, kun lähdin sieltä... Mutta minä en ymmärrä... Heti lähdettyäsi löydettiin lattialta tämä kirjeen katkelma.
Kuten olemme huomanneet, oli kreivi Lejonborg luonteeltaan haaveellinen ja runollinen. Siitä hän olikin kuuluisa niiden naisten keskuudessa, jotka kuuluivat päiväperhosten piiriin.
Oi, siitä olinkin varma, riemuitsi Lejonborg; sinähän tunnet minut, jalo ystäväni, ja tiedät, miten mahdotonta on, että minä voisin olla syyllinen moiseen rikokseen... Minua kauhistaa jo sellaisen ajatuskin. Mutta, jatkoi V., on monia, hyvin monia, jotka näiden kirjelmien nojalla voivat mullistaa maat ja taivaat. Hyvä Jumala! Sinä peloitat minua uudelleen! huusi Lejonborg.
Ketkäkö?... Kuinka voisin heidät muistaa?... Heitä on monta ... kaikki tekevät niin... Minä epäilen melkein koko maailmaa ... niin, minä epäilen jokikistä. Jälleen kukonaskel. Kreivi Lejonborg oli kerrassaan itse totuus ja yksinkertaisuus. Omasta puolestani, virkkoi kreivi V., luulen sinua valtiopetturiksi yhtä vähän kuin sitä tuolia, jolla istut... Vakuutan sen pyhästi.
Suo anteeksi, Lejonborg! sanoi kreivi V. minun täytyy jättää sinut yksinäsi muutamiksi minuuteiksi... Ole kuitenkin rauhallinen... Tämä vyyhti, olkoon se kuinka sotkuinen tahansa, selviää kyllä meidän molempien tyytyväisyydeksi... Ellei ole sen vaarallisempia valtiopettureita kuin sinä, kunnon veli, niin kyllä kuninkaat ja ministerit voivat nukkua yhtä rauhassa kehdoissaan kuin lapset.
Ryövärien luolassa! toisti Annakin katsoen kattoon. Ja että luulin aiottavan minut murhata, lisäsi Lejonborg; eikö siis asian laita ollutkaan niin? Murhata teidät? Murhata sinut! toisti Anna; Karl Gustaf, kuka tahtoi sinut murhata? Ettei hän häpeä sinutella minua näin monen kuullen, mutisi kreivi itsekseen. Kuka tahtoi teidät murhata? kysyi poliisimestari; ketä te pelkäsitte?
Sitten kun kreivi Karl Gustaf Lejonborg oli onnellisesti astunut alas nuo kapeat ja kosteat portaat, huomasi hän lyhty kädessä seisovansa paljaalla, hieman vetisellä maalla, joka oli vähemmän sovelias hänen hienoille, käännetyille nahkajalkineilleen. Kaunis lyhty oli sellainen, että se valaisi ainoastaan alaspäin, joten kreivi ei ollenkaan nähnyt kattoa eikä seiniä.
Päivän Sana
Muut Etsivät