Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Lejonborg heräsi ankaran äänen vaikutuksesta ja näki Kreivi V:n kädessä uuden kirjeen, joka oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin edellinenkin. Kreivi V. istahti aivan lähelle onnetonta vierastaan, aukaisi kirjeen ja luki ääneensä seuraavaa: »Kreivi Karl Gustaf! Huhu tulevasta nimityksestäsi maaherraksi Malmöhusin lääniin on herättänyt suurta ihastusta minussa ja kaikissa meikäläisissä.
Ei piru soikoon olekaan, arvon herra! ärähti kreivi jokseenkin kovaäänisesti. Kreivi Lejonborg! lausui virkamies vielä kovemmin; tarvitseeko minun muistuttaa teille, kuka on edessänne?... Onko tarpeellista kehoittaa teitä käyttämään sopivampaa kieltä?
Minä näen sen, minä ihmettelen sitä... Tämä hetki on juhlallinen selitti Lejonborg, katsoen kattoon, kun hänkin tahtoi näyttää juhlalliselta. Sinä käsität ... olen kiitollinen sinulle hienotunteisuudestasi. Jolanta! Suututko rakastajallesi, jos hän uskoo sinulle jotain? En suutu... Mitä sinulla on minulle uskottavaa? Olen uskaltanut jotain ... jotain, josta ehkä voit pahastua.
Herra, keskeytti hänet Lejonborg, nousten jälleen, kuinka te uskallatte...
Kreivi Karl Gustaf Lejonborg, salaliittolainen hallitusta vastaan? Kaikesta seikoista päättäen ei sitä voi vähintäkään epäillä. Tuo narri, tuo itsessään niin yksinkertainen olento? Hän on ehkä vähemmän narri ja vähemmän yksinkertainen kuin luullaankaan. Mistä sen päätätte? Vaikka hänet tavattiin itse teossa, näytteli hän viattoman osaa kerrassaan mestarillisesti. Mestarillisesti?... Hän, hänkö?
Kuningas Kustaa IV Adolf ei pitänyt kunnioitetusta sedästään, herttua Kaarlesta. Lejonborg oli niin täydellisesti samaa mieltä kuninkaansa kanssa, ettei hän koskaan käyttänyt ensimmäistä ristimänimeään Karlia, eikä koskaan viettänyt sitä nimipäivää. Kuningas Kaarle XIII ei pitänyt arvoisasta veljenpojastaan, entisestä kuninkaasta. Lejonborg oli samaa mieltä kuninkaan kanssa.
Minullako ... minullako olisi salaisia hankkeita hovia vastaan, puhui Lejonborg; minulla, joka olen parhaat vuoteni uhrannut sen palveluksessa?... Minäkö kohottaisin käteni vanhaa rakastettua kuningasta vastaan, joka jo on haudan partaalla?... Minäkö vehkeilisin sellaista ruhtinasta vastaan, joka on sankari, maansa pelastaja ja kansansa epäjumala?... Voiko kukaan edes ajatella sellaista mahdollisuutta, että minä häväisisin jalointa nimeä, mikä koskaan on jäänyt perinnöksi jälkeläisille?... Ei, ei, se on mahdotonta!... Kukaan ymmärtäväinen ihminen ei usko sellaista!
Näitä sanoja raivostuneesti huutaessaan läheni kreivi Lejonborg erästä henkilöä, joka seisoi huoneen ovella, liikkumattomana kuin suuri kuvapatsas, joskaan ei valkoisesta marmorista veistetty, mutta ainakin pronssista, ja tummimmasta pronssista sittenkin. Tämä henkilö ei ollut niitä, joita katsellaan välinpitämättömästi.
En, kautta kunniani, vakuutti Lejonborg, huolellisesti tarkastettuaan jokaista kirjainta; kaiken pyhän nimessä, mikä on tämä kirje? Hän kohotti kätensä tarttuakseen kirjeeseen; mutta ennen kuin hän ehti edes koskettaa sitä sormellaan, siirsi V. kättään.
Oletteko päässyt kenenkään kanssarikollisen jäljille? En vielä ... mutta minä toivon pääseväni perille kaikesta. Missä kreivi Lejonborg nyt on? Kaupungintalossa. Kaupungintalossako, sanotte! huudahti kreivi V. synkistyneenä. Niin, missä hän muualla olisi? kysyi poliisimestari kummastuneena. Eikö olisi vielä nykyisin ollut tarpeeksi pitää häntä vartioituna omissa huoneissaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät