United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä riippui naulassa takki, jota hän osotteli ja sanoi: »kom Vinlant.» Takissa oli merkkinä kaksi kirjainta, mutta mistä minä lukematon ihminen niitä ymmärtäisin, vaan sen minä nyt ymmärsin, että se herra oli Suomesta, ajatelkaa, Suomesta, rouva kulta!» Maija oli ihan haltioissaan. »Vieras herra, mitä iloa meillä hänestä», sanoi Eevi hiukan hymyillen Maijan innostukselle.
Demosthenes ahkeroi nyt oppiaksensa taidettansa, vaikka tässä oli hänellä monta vaikeutta voitettavana: hän puhui kovin hiljaa, ikäänkuin hänellä olisi ollut heikko rinta; vieläpä puhui epäselvästi, sammalti eikä voinut lausua r kirjainta; viimein oli hänellä ruma tapa nytkäistä toista olkapäätään, aina kun oli puhunut lauseen loppuun.
Tämän onomatopoieetisen sanan oli silloinen lehdentoimittaja kirjottanut g-merkillä n:n jäljessä, vaikkei hän ylimalkaan käyttänyt suomenkielessä sitä kirjainta. »Näin vaatii luonto oikeutta», lisää Juteini, »myöskin silloin, kun sitä vastaan soditaan».
Tähän heräsi isänsä sylissä levännyt pieni Annikin ja pudotti kädestään äitivainajaltaan perimänsä rintakoristeen, jossa oli ne kolme kirjainta I.H.S. ja jota Anni ei millään muotoa ollut suostunut kotiin jättämään. Pekka otti koristeen maasta ylös, ja silloin yht'äkkiä kirkastuivat hänen kasvonsa.
Minä juoksin niin kiivaasti muorin luo, että olin vähällä lentää pääni uunin rintaan, istuin muorin polvelle ja sanoin: Opettakaa, muorikulta, minua lukemaan. No, niinpä niin, sanoi muori, otti älläpuikon, osoitti sillä kirjan ensi sivulla olevaa isoa kirjainta ja sanoi: tuo on Aa. Siitäpä se olikin alku, niin kuin muori oli sanonut.
En ole kirjoittanut kirjaani yhtä ainoatakaan kirjainta. Et ole kirjoittanut ! Vai niin! Minä ihmettelinkin, kun kaikki paperi matkalaukussa oli ihan koskematta. Vaan, rakas Alfred, mitä sitte olet koko sen aikaa tehnyt. Olen vain kuleksinut ja ajatellut, ajatellut yhtä mittaa. Ajatellut vähän niitäkin, jotka olivat kotona? Niin olenkin, tiedätkös. Olen ajatellut paljonkin. Joka ainoa päivä.
Teräaseen käyttäminen salaisuuden ilmisaattamiseksi oli minusta pyhäinryöstöä. Hyvin luultavalta minusta tuntui, että nuo seitsemän kirjainta, jotka lukon avasivat, muodostivat jonkin sanan tai sanayhdistelmän, jotenkin sillä tavalla kuin ns. kauppanumerot, ne kirjaimet, joilla kauppiaat tavallisesti merkitsevät tavarainsa sisäänostohinnan.
Hänellä ei ollut mitään liikkuvaisia kasvoja, hänellä oli jotenkin kankea niska, kiinteä, keskeltä kalju pää, jota lyhyet hiukset tiveästi peittivät kummaltakin puolelta, hempeä sananääntö ja omituinen tapa kuiskata S kirjainta niin selvästi, että hän näytti käyttävän sitä useammin, kuin kukaan muu ihminen; mutta jokaisen omituisuuden, joka hänellä oli, teki hän arvokkaaksi.
Hänen rohkeaan katseeseensa ilmestyi vakava, melkein hellä ilme hänen katsellessa näitä kahta kirjainta, joitten hän hämärästi aavisti pian tulevan hänelle merkitsemään enemmän kuin mikään muu maan päällä.
Samuel kumartui ja kuiskasi hänen korvaansa: "Jollei se minuun kuulu, niin se kuuluu teihin; sillä teidän täytyy luopua näistä tavoistanne häittenne edellisinä päivinä". "Kahdeksantuhatta piasteria", vastasi André Certa ja viittasi kirjainta S. Kirjain A. sattui tulemaan ja mestisi kiroili. Pankin pitäjä jatkoi: "Herra, tehkää panoksenne!"