United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kohta hän hämmästyi, ettei ollut ainoatakaan sinelliä naulassa. "Mitäs tämä nyt on?" ajatteli hän nolona. "Malttakaahan! Te olette tahallanne piiloutuneet", päätti hän, ja läksi samoilemaan tyhjiin saleihin. Sanomalehtihuoneessa ei ollut ketään, lehdet olivat järjestyksessä. Suuri ruokasali oli pimeänä. Biljaardihuoneeseen!

Saatuaan turkin ylleen, lakin päähänsä ja naulassa riippuvat kintaat käteensä syöksähti Mikko ulos, ja sillaikaa kun vieraat käänsivät hevostaan matkalle, kävi navetassa iltaruokintaa toimittamassa olevalle Aunolle sanomassa: Nimismies on kutsunut minut puheilleen. Lähden siellä käymään, tulen iltasella, vaikka myöhälläkin kotiin.

"Täällä on vielä tilaa naulassa nutullesi, jos tahdot". Aslak pudisti päätänsä. Mutta nyt Liv tuli lapsen kanssa. "Tahdotko taas lähteä pois minun ja poikasi luota, Aslak, niin saan kaiketi ruveta sinua etsimään toisen kerran", sanoi hän lempeästi ja katseli sydämmellisesti Aslakia.

Mestarin housutko ne ovat tässä naulassa? Ei ... ei ole mestarin... Mestarin housut ovat aina jalassa... Ne ovat Simo Abraham Pesosen paikattavaksi tuodut housut... Mitä sinulle kuuluu, seppä Junnus, ja sinullekin, Pentti Mylläri? Eipä sitä liikoja... Niitä Soikkelin kärrinpyöriä raudoitin, niin läksin sitten tämän Pentin matkaan. Vai sen verran sinulle vain kuuluu. Sen.

"Kyllä tuon ylihuomenna. Ja rahanne saatte keväillä, heti kivitöiden aljettua." Kierosilmäinen kumppani otti kantaakseen saappaat. Näytettyään ystävällistä naamaa Topiaalle, lähtivät miehet tiehensä. Illalla tuli Simo Topiaan luokse. Hän oli iloherkkänä kuin viritetty viulu. Nähtyään ett'ei turkkia ollut naulassa eikä kelloa pöydällä, sanoi hän: "Kuule mies! Mitenkä olet elänyt?"

Vasta lähtöhetkellä Regina neiti tuli entiselleen. Dora ja Lisbet olivat panneet pois "perheruusut", ja veneen avain, jonka Pilo oli hakenut rannalta, minne Lisbet oli unohtanut sen, riippui hyvässä turvansa etehisen naulassa.

Siellä riippui naulassa takki, jota hän osotteli ja sanoi: »kom VinlantTakissa oli merkkinä kaksi kirjainta, mutta mistä minä lukematon ihminen niitä ymmärtäisin, vaan sen minä nyt ymmärsin, että se herra oli Suomesta, ajatelkaa, Suomesta, rouva kultaMaija oli ihan haltioissaan. »Vieras herra, mitä iloa meillä hänestä», sanoi Eevi hiukan hymyillen Maijan innostukselle.

No vaikka sitä! Jauhaa, pyörii, mylly kauniisti pyörii, mutta myllyn pyöriessä kulta kotona hyörii. Pyörii, jauhaa, oma myllyni jauhaa, mutta mulla ilman sua ei oo koskaan rauhaa. Toinen näytös. Tupa. Luukas Koikale pitää kiertokoulua ja räätälöi samalla housuja, istuen pöydällä, silmälasit otsalla. Seinällä riippuvat vanhat paikka-housut naulassa.

"Enkä narraa, olet sinä saanut nyt isän", vakuutti setä yhä hymy suin. "Vaikka narraatte", intti yhä Elsa ja veti hiljaan parrasta setää. Mutta tätikin vakuutti että on kuulemma tullut isä sinulle sinne. "Ja minä toin jo turkit, että tarkenet lähtemään", sanoi setä ja näytti turkkeja naulassa. Ne oli Elsan isän turkit, tunsi hän ne nyt itsekin. Ja hän alkoi jo uskoa että on se isä tullut.

Ei voinut olla ääneen valittamatta. Jos voivotuksensa olisi puristanut äänettömäksi, niin itkun puuskat kuitenkin parahtivat ääneen, että lapset siitä vaan olisivat heränneet. Täytyi lähteä ulos, jossa yön pakkastuuleen sopi huokaukset, sopi voivotukset, sopi itkun purkaukset, sopi tuskainen sydänkin. Mutta ei sopinut sydammen tuskat, ei haikea mieli. Tallin seinällä naulassa paloi lyhty.