Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


"Teidänkin minä tunne", sanoi hän Topiaalle, "sillä Johanna on viimeisissä kirjeissään aina puhunut teistä, koska olette sulhasensa lapsuustuttava. Tuo pieni mies..." "On minun puotipoikani, Josu nimeltään."

Pöydällä oli albumi auki; siihen hän katsoi milloin vaan nosti silmänsä paperista. "Tuo tuossa on veljeni," sanoi isäntä, osottaen Topiaalle pienikasvuisen miehen kuvaa Johannan kuvan vieressä. "Minulla on huonoja uutisia sinulle," jatkot hän nostaen Johannaa leuasta, kuin tämä jo oli saanut kirjeen valmiiksi, "ja sangen huonoja uutisia. Sanonko ma?" "Sano nyt."

Harvas ja kerta kuin Maiju heillä käy tulee siitä aina nupinaa ja jupinaa, Josu kuin aina ärsytteli herrasryhtiä tavoittelemalla puheissaan, askeleissaan. Maiju jo uskoo, että ylpeys kasvaa veljen toiseksi olennoksi. Kauan viipyi Josu kaupungilla, mutta Topiaalle ei tullut aika pitkäksi, sillä aivonsa oli rakentelmia, tuulentupia täynnä.

"Kyllä tuon ylihuomenna. Ja rahanne saatte keväillä, heti kivitöiden aljettua." Kierosilmäinen kumppani otti kantaakseen saappaat. Näytettyään ystävällistä naamaa Topiaalle, lähtivät miehet tiehensä. Illalla tuli Simo Topiaan luokse. Hän oli iloherkkänä kuin viritetty viulu. Nähtyään ett'ei turkkia ollut naulassa eikä kelloa pöydällä, sanoi hän: "Kuule mies! Mitenkä olet elänyt?"

Yhdessä vuodessa lupasi hän tehdä ihmeitä, opettaa kaikki suuretieteen salaisuudet Topiaalle. "Jos tunnin päiväänsä laskemme, niin tulevana vuonna tähän aikaan te kykenette tekemään vaikka almanakan!" "Minun aikani vaan ei sovi muulloin kuin aamusilla.

Uusi toiminta-ala avautui Topiaalle luettuaan sanomalehdestä ruokatavarain hankintaurakan erääsen valtionlaitokseen. Hän kirjoitutti sihteerillä tarjoukset, joiden täyttämisen isäntä ja Simo takasivat, ja meni paperineen huutokauppaan.

Veljekset seisoivat kuolinhetkellä isän vuoteen vieressä ja Tapani sulki kuolleen oikean silmän kiinni ja Topias vasemman silmän. Silloin oli syksy ja puiden lehdet alkoivat kellastua. Kun veljekset olivat valvoneet ruumishuoneessa kolme yötä, puheli Tapani Topiaalle: "Laita, sinä Topi, kuorma ja lähde kaupunkiin, pitoihin tarvittavia tavaroita tuomaan.

Hyvästijättäissä antoi Tapani kättä sihteerillekin. Topiaalle sanoi hän: "

"Johannan kärsivällisyyttä se kovin koettelee... Minulla on tässä teille tuomisia." Emäntä antoi Topiaalle pienen vastakirjan, jonka Johanna oli tehnyt ja jonka kannessa seisoi isännän ja Topiaan nimi. "Huomisesta alkaen ostamme yksinomaan teiltä, sikäli kuin tarpeemme soveltuvat teidän tavaroihinne." "Ja tilin teemme kerran kuukaudessa. Saitteko hyvät tuomiset?" "Sain, hyvät sain."

Kädessä oli hänellä täysivarttinaiseen kankaasen kääritty mytty, jonka ojensi Topiaalle, sanoen: "Veisit tämän minun pojalleni... Siinä on vaan paita, pari sukkia..." "Simolle", huomasi Topias, asettaen mytyn sopivaan paikkaan rattaitten pohjalle säkkien väliin. "Hän on piharenkinä venäjänuskoisella kauppiaalla Alekseilla."

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät