United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Josu hengitti melkein kuorsaten. "Mihin olet pannut tulitikut?" Ei vastausta; nukkui kuin kivi. "Makaavat illasta kuin raavaat ja sitte kuhnailevat puoli yöstä, Nukkukaa hölmöt..." Sukkasissa meni sihteeri ovelle ja siitä piirongin luo. Josu heitti päältään peitteen, mutta hengitti raskaasti. Kuinka hiljaa sai piirongin auki!
"En minä vaadi mitään muuta kuin sen, ett'ette tule käden ulottumaani ... oi, voi tätä huonetta!" Topias syöksyi suin päin kadulle, hengitti vasta siellä vapaasti. "Oi voi sitä miestäkin, sitä kiviensärkijää! Kaivamalla kaivaa hautaa itselleen. Josu poika! Onkohan sinussa enää ehjää luuta? Minä hullu..." Puolijuoksussa tuli Topias Kalastajakadulle.
Topias käänsi veneen kumoon, tarttui Josua käteen ja lausui lempeästi: "Sano minulle kutka nyt tuolla korkeudessa, tähtien takana iloitsevat kyyneleistäsi, murheestasi." Nousten polvilleen ja katsoen Topiasta silmiin, vastasi Josu: "Jumala ja äiti." Aurinko nousi, rastas viserti aamuvirttä riemumielin. Yön lyhyt valta oli loppunut ja ihana kesäaamu alkanut. "Mennään nyt."
Harvas ja kerta kuin Maiju heillä käy tulee siitä aina nupinaa ja jupinaa, Josu kuin aina ärsytteli herrasryhtiä tavoittelemalla puheissaan, askeleissaan. Maiju jo uskoo, että ylpeys kasvaa veljen toiseksi olennoksi. Kauan viipyi Josu kaupungilla, mutta Topiaalle ei tullut aika pitkäksi, sillä aivonsa oli rakentelmia, tuulentupia täynnä.
"Kuinka te sen kaikin näitte?" virkkoi Josu, sovittaen itseään parempaan puolustusasentoon; "edellänihän te kävitte." Topias uskoi jo totuuden olevan Josun puolella, mutta toinen velikulta tokasi: "Jos me edellä olisimme olleet, kuinka me sitte olisimme nähneetkään?" "Että löysit..." "Kun olin niin hullu, että sanoin." "Sama mieskin; sinä nyt olisitkin..." "Sama jehukin; sinä nyt vaan..."
Peräkannella seisoi Johanna, lapsi sylissään ja Maiju vieressään. Topias ja Josu seisoivat rannalla; peräkannen ja rannan väli rupesi levenemään levenemistään; suuri laiva pieneni pieneksi pilkuksi ja katosi sitte näkyvistä. "Nyt he menivät, nyt ei heitä enää näykään. Maiju, Maiju!" Topias tarttui Josua käteen ja lähti.
Josu tuli perään puodin kynnykselle ja virkkoi Kalevalan tapaan: "Mitäpä jos olisi koppoa net'en korjahan?" "Voi vekkuli itseäsi!" Kirjaimet kultasepän kyltissä näkivät Topiaan ja kaukaa kääntivät kylkeään, niin että olivat aina suoraan häntä kohden. "Mitäpä jos olisi mennä ostamaan sormuksen?" Tietämättään oli Topias lausunut sanat ja tietämättään oli hän tullut kadun poikki kultasepän puotiin.
"Teidänkin minä tunne", sanoi hän Topiaalle, "sillä Johanna on viimeisissä kirjeissään aina puhunut teistä, koska olette sulhasensa lapsuustuttava. Tuo pieni mies..." "On minun puotipoikani, Josu nimeltään."
Poika oli katsonut karttamatta, silmät olivat viisaan näköiset. Mitä hänellä oli pahoja tapoja, ne olivat päällä, näkyvissä. Harjailee vaan, niin tulee hyväkin... "Ja tuo puolivilli näkö katoaa saippualla, vedellä ja ravitsevalla ruo'alla. Ota Josu puotipojaksesi, mutta kamita se kruununsihteeri, niin ett'ei katso taakseen koko Kalastajakadulla." "
"Käännetty ja väännetty! Ettei tuota nyt..." "Luettu ja laulettu! Ettei tuota nyt..." "Siis sovittu asia. Te otatte selvän missä Josu nyt oleksii ja minä annan teille kummallekin markan. Tuohon käteen." Pojat eivät virkkaneet sitä tai tätä; katselivat vaan onkimatoihin. "No ettehän uskallakaan." "Kyllä me vaan uskallamme, mutta..." "Asioissa on niin monta mutkaa."