Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Sihteeri tuli sisään, laski avaimen pöydälle, heitti turkit yltään, riisui saappaat jaloistaan ja istui sängynlaidalle. Ovenraosta näki hän valkoiset luut piirongin lukoissa, hän näki avainkimpun ja hän säikähti. Sitten häntä rupesi yskittämään, hän yski monta kertaa kovasti, kuunnellen välillä, henkeään vetämättä. Lakattuaan yskimästä läheni hän Josun vuodetta. "Josu, Josu!"
"Olemme. Hyvä Jussi minä olenkin!" "Enkä minäkään ole mikään paha Paavo!" "Uskon minäkin sen. Lakritsi vaan on ylen makeata ja... Tule Josu huomenna käymään minun puodissani Kalastajakadulla. Minulla on asiata sinulle. Tule siihen puotiin, jonka päädyssä on tuuliviiri."
"Istu kirjoittamaan, sillä aikaa kuin minä keitän kahvia." "Runoako? En minä nyt..." Topiaan sydäntä karvasteli, mutta hän lausui peittelemättä. "Kirjoita sanomalehti-ilmoitus, että meillä huomisesta alkaen myydään tavaroita kahdenkymmenen prosentin alennuksella." Josu tuli äänettömäksi ja kauniit kasvot muuttuivat surullisiksi. Hän ymmärsi täydellisesti mitä ilmoituksesta seuraa.
Sitte huokaukset kuolivat; Josu nukkui rauhan unta. Topiaan ajatukset lähtivät lentämään lintujen teitä. Ei näkynyt enää katuja eikä kauppapuoteja, mutta näkyi järvi, lepikkömaa ja sirkeärunkoinen petäjikkö.
"Annettuaan heille voileipää ja maitoa syödä ja markan rahan kumpaisellekin, sanoi hän: "Ilmattu ihme! Lähtekäämme nyt." He kulkivat kauas merenrannalle, Katajanokan taakse. Kuin sitten suuri, kumoon kaadettu venhe näkyi etäällä, seisahtuivat pojat ja kysyivät: "Näettekö tuota venhettä tuolla kaukana?" "Näen." "Sen alla on nyt Josu." "No ilmattu ihme!" "Menkää te nyt yksin; me jäämme tähän."
Maiju sai vapaasti valita palveluspaikan, joko lähteä nuoren emännän kanssa tai jäädä edelleenkin vanhaa emäntää palvelemaan. Tyttö oli epätiedossa muuttoaamuun asti. Josu ja Johanna olivat maneeteina, kumpikin veti puoleensa häntä. Ratkaisevana silmänräpäyksenä voitti Johanna ja Maiju seurasi nuorta pariskuntaa heidän ensimmäisenä palvelijanaan.
Siellä oli neljäntoista vuoden vanha, hento tyttö, jonka silmät ja kasvojenpiirteet muistuttivat ensimmäistä ostajaa, ennen aikojaan lakastunutta vaimoa. Hän oli itkenyt silmänsä turvoksiin Josun tähden eikä huolinut Topiaan lohdutuksista. "Ei hän tule, ei hän taivu", virkkoi hän surullisesti pudistaen päätään ja hilliten kyyneleitään. "Josu on..."
Saatuaan suunvuoron virkkoi Topias: "En minä ollenkaan epäile taitojanne, mutta nyt niitä ei tarvitakaan. Jos tahdotte ansaita nämä, niin hankkikaa minulle tieto Josun nykyisestä olopaikasta ja hankkikaa se hyvin pian." "Ettekö mitään muuta vaadikaan?" "Siinäkö koko työ onkin?" "Mutta teidän pitää menetellä niin viisaasti ja varovaisesti, ett'ei Josu saa haistaakaan. Uskallatteko..."
Onko se vesari taas lähtenyt merenrannalle suolakkeita syömään." Topias näytti sanomalehti-ilmoitusta ja virkkoi samassa: "Josu tulisi mielellään teille konttooripojaksi." "Onko tämä hänen kirjoitustansa?" "On, mutta se on hätä hätää söhritty; hän osaa kauniimpaakin ja osaa hän vähän kirjanpitoakin." "Vai niin, vai niin. Hyvä, hyvä. Lähettäkää se juupeli tänne tänään, nyt oitis.
"Kuin muistaa miten hyvä hänen oli täällä, niin tulee piankin. Jahka vähän kärsii, koettelee." "Ei, ei... Te ette tunne Josua. Nälkää, vilua ja janoa Josu kyllä on mies kärsimään, mutta totella ja taipua ei hän voi. Josu ei koskaan ole totellut ketään muita, paitsi äitivainajata..." "Minä näin äitisi kerran. Eikö hän kuollut maaliskuussa?" "Kuoli.
Päivän Sana
Muut Etsivät