United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hävetä saisitte, toverit, että huhuihin ja juorupuheisiin luottaen epäilette päällikköänne, joka kunnialla on palvellut Ruotsin kruunua kuusikolmatta vuotta, joka on ollut mukananne kaikissa vaaroissa, joka on vierellänne taistellut ja nälkää nähnyt ja janoa kärsinyt niinkuin halvin joukossanne. Uskallatteko sanoa petturiksi sellaista miestä? Nuorukaisen sanat vaikuttivat.
Saatuaan suunvuoron virkkoi Topias: "En minä ollenkaan epäile taitojanne, mutta nyt niitä ei tarvitakaan. Jos tahdotte ansaita nämä, niin hankkikaa minulle tieto Josun nykyisestä olopaikasta ja hankkikaa se hyvin pian." "Ettekö mitään muuta vaadikaan?" "Siinäkö koko työ onkin?" "Mutta teidän pitää menetellä niin viisaasti ja varovaisesti, ett'ei Josu saa haistaakaan. Uskallatteko..."
Tämä meni ja toi palatessaan kirjan, mutta se ei ollut ranskalainen romaani, se oli Tuomas Kempiläinen. Ja hän istui lukemaan ääneen tuomaansa kirjaa. Mitä? kysyi haavoittunut vihastuneena. Uskallatteko ilvehtiä kanssani? Mutta vaimo jatkoi lukuaan: "Jumalani, katso puoleeni, äläkä ole minusta kaukana. Pahat ajatukset ovat minussa syntyneet, ja suuri kauhistus ahdistaa sieluani.
"Ei, ei ei kuolemaa kellekään meistä, toivon minä, vastasi hän niin tyynesti kuin voi. "Vielä ei meitä vaivaa tuli vaan ainoastaan savu. Koettakaamme päästä pakoon." "Tarttukaa käsivarteeni," sanoi Edwards. "Jollakulla suunnalla täytyy olla aukko, jonka kautta voimme päästä kulkemaan. Uskallatteko koettaa?" "Kyllä, ihan varmaan kuvittelette vaaraa ylen suureksi, h:ra Edwards.
Turha kysymys! Hän jo kyllä aavisti, kuka se oli. Nuoren sotilaan sävyisyys vietteli hovimestarin harhaan ja hän kävi niin rohkeaksi, että tarttui Kustaata kaulukseen heittääkseen hänet ulos ovesta. Te vintiö, te yöjuoksija, sanoi hän, uskallatteko tulla uhkaamaan armollista kreivitärtä? Te lurjus! Te miehistä mitättömin! Kyllä minä opetan...
"On minulle erittäin mieleen, jos voin olla teille avuksi, nuori ystäväni." "Paraimman omaisuutenne tahdon teiltä ottaa; uskallatteko uskoa minulle tyttärenne?" "Tyttäreni! Margretan! Nyt jo!"
KREIVI. Oho! älkää ensinkään huolestuko siitä; sillä minä, joka vähintäänkin olen yhtä paljon tohtori kuin te... BARTHOLO. Kuinka niin? KREIVI. Enkö minä ole rykmentin hevosten lääkäri? Juuri sentähden minä pantiinkin virkaveljen luoksi asumaan. BARTHOLO Uskallatteko verrata hevoskengittäjää... Nuotti: Vive le vin.
Uskallatteko pitää kalleintakaan kultaa, mitä ikinä vuoresta on saatu, näiden miesten vertaisena? Mitä sanotte, jalot herrat? Onko vetonne voitettu vai menetetty?»
Uskallatteko käydä käsiksi kuningattareenne? sanoi Itävallan Anna ojentuen täyteen korkeuteensa ja tähdäten kansleria silmillä, joiden luonti oli muuttunut melkein uhkaavaksi. Minä olen kuninkaan uskollinen palvelija, rouva; ja kaikki mitä Hänen Majesteettinsa käskee, sen minä toimitan. No niin, se on totta; sanoi Itävallan Anna, ja herra kardinaalin vakoojat ovat hyvin tehtävänsä toimittaneet.
"Uskallatteko te, herra ritari, uskoa semmoisen työn yhden ainoan miehen käteen?" virkkoi lääkäri, sen perästä kuin murhamies oli ulos lähtenyt. "Olkaa toki hyvä ja muistakaa, että tuo seppä toissa yönä ajoi karkuun kuusi aseellista miestä".