Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
"Täällä en tarvitse pelätä isääni, sillä täältä ei hän löydä minua. Ja vaikka löytäisikin, niin ei minulla ole mitään otettavaa. Täällä on hyvä olla." "Tule kotiin nyt." "Enkä tule." "Kasvatkin niin paljo, ett'ei vaatteesikaan sitten enään sovi ja minä täydyn taas ostaa uudet sinulle. Heitä jo se sikaari suustasi." Josu totteli ja heitti pätkän mereen. "Menköön tuonnekin, mutta en tule, en."
Lue, Topi, veisujasi, olkoot sitte arkista tai omasta päästäsi." Simo otti käsivarrelleen Johannan, huolimatta kadullakulkijain uteliaista silmäyksistä. Aamulla tuli Josu puotiin. Topias ja Simo tutkivat hänen tietojaan. Poika osasi kirjoittaa ja laskea lukua kuin kruununsihteeri. Kun hän oli suorittanut kymmenmurto-esimerkin, kysyi Topias: "Oletko käynyt koulua?" "Kävin minä kansakoulua..."
"Ei; ei ole siellä eikä täällä..." "Mistä sen tiedät?" "Tule kuulemaan." Topias meni, sydän kurkussa, pahin pelko povessa. Heti lauantai-ehtoisen tapahtuman jälestä oli Josu tullut kyökkiin, avaimet kädessä, vanhat vaaterievut yllä. Emäntä oli yksin kyökissä ja hänelle antoi Josu avaimet.
Sihteeri pääsi henkiin, yskäkin lakkasi. "Jos rahoista edes olisi pois", tajusi hän huomauttaa, "niin..." "Mekin uskoisimme näkysi, niin ikävätä kuin olisikin..." "Oli mitä oli, mutta kyllä näitä vaan on pidelty, sanokaa vaan minun nähneeni vaan unia, näkyjä..." "Joissa ei ole päätä eikä perää..." "Enempää kuin minunkaan näyssäni. Kuulkaas, minä kerron..." Josu jätti heidät ja meni puotiin.
Menkää nyt sanomaan, että hän laittaa luunsa tänne." "Kyllä; minä vaan puhuisin ensin kaksi sanaa." "Puhukaa, puhukaa." Pyöritellen käsissään hattua ja katsoen tukkukauppiasta rävähtämättä silmiin, puhui Topias: "Se on sillä lailla, että se Josu on hyvä poika ja se Josu on paha poika. Ja sitte se on sillä lailla, että minä rakastan häntä, niinkuin omaa lastani.
Topias löi oveen. "Tule Josu." Ovia ei avattu; ei vastattukaan mitään. Topias meni pihanpuolelle, Poika on joko hartaassa työssä toverein kanssa ... tai vuoteenomana. "Josu hoi! Tule avaamaan. Ei täällä pahaa miestä nyt ole. Josu, Josu! Etkö minua tunne äänestänikään?" Simo samassa tuli kuistin rapuille, huusi sieltä: "
"Tule Josu lyömään kättä Martalle." "Onko tuo nyt se Josu?" "On, sama velikulta." Josulla oli suuri paketti kädessään; hän laski sen lattialle, meni sitte Martan eteen, levitti kätensä ja kysyi: "Kuinka Topi jaksaa?" Martta vähän arasteli ottaissaan hänet syliinsä. "En minä rohkene sinua pitää niin hyvänä kuin Helka määräsi," sanoi hän, suudellen Josua otsalle.
"Kaikki me olemme ylpeitä Simostakin. Marttakin sanoi jouluna..." Topias keskeytti lauseensa ja hiljensi äkkiä askeleitansa. Heidän kohdallaan kadun toisella puolella, oli kolme pientä poikaa kuumassa käsikähmäkässä keskenään. Kaksi isompaa näkyivät olevan liitossa, joten pienin taisteli ylivoimaa vastaan. Pieni urho, joka torjui lyöntejä ja antoi lyöntejä, oli Josu.
"Kaupungissa käydessäni tulen aina tervehtimään sinua. Tottapahan tukkukauppiaskin sanoo minulle Josun olevan ahkeran ja uskollisen. Ihmisen ei pidä elämän kiitosta tavoitellakseen, mutta uskollisen ja ahkeran pitää hänen aina oleman." Viimeisen yön tahtoi Josu maata yhdessä huoneessa. Hän veti sänkynsä Topiaan sängyn viereen, pani väliin tuolin ja kellon tuolille.
Josu luki sadun ketusta ja koetti taaskin nukkua, mutta turhaan. Ajatukset olivat kaikkea muuta, vaan ei väsyneet. Maanrajalla olevasta akkunasta paistoi kuu huoneesen kapean juontuvan. Ovi isännän kamariin oli raollaan ja sinnekin tunkeutui juontuva pienenä valoviivana. Siellä isäntä nukkui, harva ja tasainen hengityksensä kuului kellon kera.
Päivän Sana
Muut Etsivät