Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Naomi polvistui isänsä eteen, kuten hänellä oli tapana ottaissaan isältänsä siunausta, ja kun isä oli siunannut hänen, hypähti hän seisoalleen, heittäysi hänen syliinsä ja huudahti: "Javani elää ... hän on pelastettu. Kiittäkäämme Herraa hänen hyvyydestänsä!"
"Kun hän on neljännestunnin odottanut armastaan, silloin minä huudan hänen nimeään nais-äänellä ja hänen ensimmäistä askelta erämaahan ottaissaan sinä muserrat hänen niskansa hiekkasäkilläsi. Meillä on vielä pitkä aika odotettavana, sillä taitaa vielä olla runsaasti puolituntia puoliyöhön." "Sitä parempi," toinen vastasi.
Kiitos, rakas sisar, näistä oivallisista ja päivänkirkkaista opetuksista, kuiskaa käytännöllinen materialismi ottaissaan virsikirjan lähteäkseen kirkkoon. Minulla oli ennen vissiä arveluitani, Moseksen ja Jesuksen vaikuttamia, periaatteitteni johdonmukaisessa sovittelussa. Olet vapauttanut minut epäilyistä.
Sen rensseli, pyssy ja miekka sen, puku, päähine tuottakaa; nimen oivan ja sankarikalleuden tämä hältä periä saa.» Asu tuotiin sankarin kaatuneen, viistoista Stolt oli tuo. Oman turvatin mekkoon ryysyiseen hymykatseen Döbeln luo. »Veress' on Stolt-vainajan takki, saa mies olla sen ottaissaan; mut Mieronkoirankin ruskottaa veri ryysyillä paksunaan. Ota siis koko rintaman nähden näin univormu!
Hjalmar tunkeutui ystävällisen halonhakkaajan sivuitse, joka näytti olevan iloinen tuttavuuden uudistamisesta, ja astui huoneesen. Pikainen puna levisi rouva Bernhardin vaaleille kasvoille, vastaan ottaissaan niin harvinaisen vieraan, kuin herrasmiehen. Hän kuuli Löfstedtin puheen ja oli hämillään aineesta. Hjalmar toki lievitti hänen neuvottomuuttansa.
Mut niitty on rummakkosuo, Ja pelto on aune ja niukkoja tuo, Kiviaarnio on se, ja rauniot nuo On kuitteja anneiltansa! Mut Lassi on vankka, ja Lassi ei juo, Visu eukko ja sitkeä kanssa. Mies poimii, murtaa ja vääntää vaan, Ja akka on tarkoillaan; Mikäs tarkkana ottaissaan: Sekajauhot on keitossansa!
"Tule Josu lyömään kättä Martalle." "Onko tuo nyt se Josu?" "On, sama velikulta." Josulla oli suuri paketti kädessään; hän laski sen lattialle, meni sitte Martan eteen, levitti kätensä ja kysyi: "Kuinka Topi jaksaa?" Martta vähän arasteli ottaissaan hänet syliinsä. "En minä rohkene sinua pitää niin hyvänä kuin Helka määräsi," sanoi hän, suudellen Josua otsalle.
Hän otti liivinsä taskusta kolme markan rahaa ja viskasi ne maahan Mikon eteen. Ursin upia herra, humalainen, hurjapäinen markat maahan viskasutti, tengat kenttähän ketisti, kuni koiralle kipenen, Lukille on luupalasen; vaan kuitenkin kaikitenkin kiitos olkohon hänelle! Niin pakisi Mikko ottaissaan rahat maasta ja läksi sitten kävelemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät