Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Astui aitaukseen vanhus, siell' on ristein keskell' ihmisparvi kolkko, äänetön kuin nurmen nukkujatkin. Kukaan askelta ei käynyt vastaan, kukaan tulijaa ei tervehtänyt, kukaan yhtä silmäyst' ei suonut. Astui vanhus parven piiriin, maassa jalkojensa eess' on nuorukainen, veress' yltään, tuta helppo toki.
ANTONIUS. Huomenn' aion Maall' otella ja merellä. Ma joko Jään eloon, taikka kuolleen kunniani Niin veress' uitan, että elpyy jälleen. Uljaasti taisteletko? ENOBARBUS. Lyön, ja huudan: »Kaikk' ottakaatte!» ANTONIUS. Oikein! Kutsu tänne Mun talon väkeni. Tän' yönä aulius Pidoissa vallitkoon! Sin' olit aina kelpo mies; ja sinä, Ja sinä myöskin: hyvin teitte työnne; Toverinanne oli kuninkaita.
Tulosta sun heti tuntisin ma, astunnasta sun arvaisin ma; liekkinä luoksesi lehahtaisin, virstan kaksi vastaan kapsahtaisin, suuta suihkajaisin, vaikka veress' oisi, joka surman toisi, sultahan sen saisin!... Vaan ei kullan luokse kuulu äänein, kujerrus ei ehdi armahalleni, kuuset mua vain ovat kuulemassa, hongan oksat vastaan huokaamassa! Mutta nyt hän vihdoin näki kaivatun tulevan tietä pitkin.
Suuta suihkajaisin, Vaikka veress oisi, Joka surman toisi, "Sultahan sen saisin... Vaan ei kullan luokse kuulu ääneni, Kujerrus ei ehdi armahalleni, Kuuset mua vaan on kuulemassa, Hongan oksat vastaan huokaamassa!"
Päivän pojan kaltaisesti alkoi hän saada "aavistuksia toisesta maailmasta." Lappalaisen veress' asuva fanttasiia, jok' Andréta viimeisinä aikoina oli ravinnut kaikellaisilla sekasotkuisilla esityksillä, pysähtyi viimein raamattuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät