Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Suven hertas ja hempeä aika se kestävi hetken vaan, mut ainaiseksi se rinnan voi velloa aaltoamaan. Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen! Matka pitkä, mieli musta, mistä lohdun saapi? Entisajan auvon muistot murheet karkottaapi. Sinne jäi mun neitoni kuin kukka kotirannan; venhoni mä viiman viedä aukealle annan.
BAALAK. Siis päiviäni pilvessä en hukkaa, Vaan tänne tuokaa juomauhria Ja neitseet, tanssijat ja pasuna. Sun pappis, Seedek, laita laulamaan, Niin nuoruuteni elpyy uudestaan! Seedek menee. Jumalat kotkaa nuorentakaa taas, Ett' ylenee hän kostolentoon, karkaa Viholliseen kuin taivaan salanuoli, Jok' iskee korven rosvolaumaan, polttaa Poroksi sissin, juonten hautojan!
Perkele sua kiusaa Hahmossa nuoren, kauniin morsion. BLANCA. Constance ei puhu vahvast' uskosta, Vaan hädästä. CONSTANCE. Jos hätäni sa myönnät, Jok' elää siksi vain, ett' usko kuoli, Niin hädästäkin tämä hätä säätää, Ett' usko elpyy taas, kun hätä kuolee. Hätääni polje vain, niin usko nousee, Hätääni nosta, niin on polkeess' usko. KUNINGAS JUHANA. Kuningas rauhaton on, eikä vastaa.
Suuri, hieno, taiteellisesti sivistynyt ja samalla uskonnollinen yleisö tahtoo uusia aiheita, uusia muotoja hartaudelleen. Minä myön tavattomasti uutta, uskonnollista taidetta. Uskonnollinen taide ei ole samaa kuin kirkollinen. Kirkko on kenties aikansa elänyt, mutta uskonto elpyy taas. Vanhat kuvat kun eivät tyydytä, tarvitaan uusia palveltavaksi...» » ja sitä vartenko te...?»
Ja usvat haihtuu, silmin selvitän; Ja tenhoviima luotanne kun liehuu, Mun rinnassain taas nuoren tunteet kiehuu. Iloisten päiväin muistot seuraa teitä, Ja varjot armaat nousee sarjoittain: Ens'-lemmen soipi katko-säveleitä, Ens'-ystävyyskin elpyy rinnassain.
RICHARD. Sano, mahtikuningatar hänest' elpyy. ELISABETH. Nimeään itkevä, kuin äitinsäkin. RICHARD. Rakastan häntä ijät päivät, sano. ELISABETH. Kuin kauan nämä iät päivät kestää? RICHARD. Sen, minkä sulo ikä armahalla. ELISABETH. Kuin kauan armahalla sulo ikää? RICHARD. Niin kauan kuin vaan taivas suo ja luonto. ELISABETH. Niin kauvan kuin vaan horna suo ja Richard.
Mutta paistett' ainaist' onnen kestää Voisko henkes taimet kaunihit? Katso kesän kukkaa kuivunutta! Paisteet pitkät poudistutti sen! Paisteesen se hiljaa kuoli, mutta Elpynyt ois taivaan tummeten, Taivaan tummeten ja sateen tullen. Noinpa henkes hento kukkanen Kuihtuu päivän paistaiss' yhä sullen, Elpyy alla kyynelsatehen !
ANTONIUS. Huomenn' aion Maall' otella ja merellä. Ma joko Jään eloon, taikka kuolleen kunniani Niin veress' uitan, että elpyy jälleen. Uljaasti taisteletko? ENOBARBUS. Lyön, ja huudan: »Kaikk' ottakaatte!» ANTONIUS. Oikein! Kutsu tänne Mun talon väkeni. Tän' yönä aulius Pidoissa vallitkoon! Sin' olit aina kelpo mies; ja sinä, Ja sinä myöskin: hyvin teitte työnne; Toverinanne oli kuninkaita.
Niin, paitsi järveä jok' aina palaa, Ei mull' oo varsinaista toimialaa. FAUST. Ikuista lempivoimaa vasten, Jost' elpyy kaikki elämään, Pui piru turhaan nyrkkiään; Ei auta kiukku peijakasten. Siis luovu noista aikehista, Khaoksen poika kamala! MEFISTOFELES. Tuo seikka sietää tuumimista. Vaan toiste siitä! Sallithan Mun mennä nyt sun seurastasi? FAUST. Ja vielä kysyt! lähde vain!
En kyllä rohkene uskoa, mutta minusta näyttää, että hän elpymistään elpyy». Vähän alempana oli kirjoitettuna: »Olen saanut kokea jotain hyvin katkeraa ja samalla hyvin iloista. Sain tietää että hän oli käyttäytynyt huonosti lasaretissa. Ja yhtäkkiä tunsin hirmuisen kivun. En olisi odottanut, että olisi niin koskenut.
Päivän Sana
Muut Etsivät