Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Mä laulua aloin laulaa ja ylkääni ylistin, hänen lempeä, uskollisuutta ja kuntoa kiittelin. Lie lauluni leino ollut ja ääneni soinnuton, kun säälin huokaus hiljaa soi helmasta hongikon. KUN NEITONI L
Terve tultuanne, hyvät herrat; terve tultuanne, kaikki! Hupaista nähdä sinut terveenä: terve tultuanne, hyvät ystävät! Kah, sinä vanha ystävä! Oi, kuinka kasvosi ovat karvoittuneet siitä, kun viimeksi sinut näin: tuletko tänne Tanskaan minulle partaasi päristelemään? O, armas neitoni ja haltijani!
Suven hertas ja hempeä aika se kestävi hetken vaan, mut ainaiseksi se rinnan voi velloa aaltoamaan. Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen! Matka pitkä, mieli musta, mistä lohdun saapi? Entisajan auvon muistot murheet karkottaapi. Sinne jäi mun neitoni kuin kukka kotirannan; venhoni mä viiman viedä aukealle annan.
Ettekö itse ota lasillista? kysyi herra, nostaen lasia päivää vasten. En koskaan juo vieraitten kanssa! sanoi Ellen kuivasti. Te olette julma, neitoni! Minä toivon kuitenkin että se aika on tuleva, jolloin voimme juoda yhdessä kuin tuttavat! Siinä tapauksessa teidän tulisi menetellä aivan toisella tavalla kuin olette tehneet siitä, kuin te viimein olitte täällä! Mitä sillä tarkoitatte?
Mut tuost' älä itke, mun impyein, saat ainoonkin sinä multa. Kun illan tuulonen tullevi tuo, niin sille sen aion ma antaa, se onneni kukkasen impeni luo niin hiljaa, hellien kantaa. Ja jospa se joutuis aalloillen, kun järven poikki se lentää, niin tottahan lahjana laineiden se neitoni rantahan entää. Näin kulki mun kukkani toivoen ja raittiiksi kuohusta kastui.
Järven laineet ja tuima tuuli Tuntee mun huoliani :,: Ahtolan armas hellä helma Kätkee mun suruani :,: Kun istun yksin rannalla Ja itken ikävääni Niin silloin järven aaltoset On mun ystäväni :,: Toiveeni petti ja neitoni jätti Mun järven aaltoloihin :,: Usein olen upottanut Kyyneleeni noihin :,: IS
ELMA. Niin, niinpä lauletaan, Miss' on mun seppeleni? HANNA. Tässä, Elma. Sua kiitän, Hanna; sinäpä sen sidoit. Kas tässä seisoo morsian, Täss' Tuonen veräjällä; jalo, tyyni, Kuin Junon istuimella istuisin, Ja tomun mailma kiiriskelis allain. Nyt tule viikatteellas, enkeli; Mä hymyilen kun katkee sydän-juuret. Kas tässä oman ylkäs syleilys. Niin, neitoni!
Kuka olisi voinut arvata, että kun Katri huokaili Pekalle: "Sinä sankarini suuri, kotkani kaunis ja komea", Pekka siihen heti osasi vastata: "Sinä impyeni ihanin, nuortea, notkea neitoni." Ei kukaan ihminen ennen ollut huomannut Pekassa mitään runollista, joka voisi innostuttaa kirjoittamaan monta sivua tunnelmia. Mitäs ne kylmät, välinpitämättömät ihmiset mitään huomaisivat. Mutta Katri huomasi.
Mies tän näkee, katsahtaavi jalost Luonnon kamppausta, lausuen: »Ihanata! Neitoni on jäljel, Kartanossa korkeel nummel tuol, Vaikka mailman kalleuksist köyhä, Mutta sydänt rikasta hän kantaa. Käteni on vahva, silmäin kirkas, Uudestaan mä kylvän peltoni, Ja kun vuosi kierroksens on tehnyt, Vilja kultainen täs kimmeltää.» Niin hän lausuu kotiin käydessänsä; Katsannosta loistaa lemmen liekki.
"Minä voin silmänräpäyksessä palata takaisin", sanoi ritari, epätoivon rohkeudella jättäen seurauksia ajattelematta. "Minä voin sieltä kuulla koirani haukkumisen, jos kukaan lippua lähenee minä tahdon heittäytyä neitoni jalkain juureen ja pyytää häneltä lupaa saada palata takaisin vahtipaikalleni. Tänne, Roswal!"
Päivän Sana
Muut Etsivät