Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ne pitivät minua sylissään, niiden kanssa leikin, ne kertoivat minulle satuja, minä viihdyin niiden kanssa, haastoin heille huoliani, ikävöin heitä enkä olisi hennonut heistä koskaan erota. Ne muistuvat juuri mieleeni toinen toisensa jälkeen. Muistathan Taaton tädin? Pidit hänestä paljon ja vielä enemmän hän sinusta.
Mutta kun alustan taikinaa taikka kolkin vaatteita kivillä joessa, kun on pesu, tuntuu minusta kuin kolkkisin kaikkia huoliani; ja se tekee käteni vahvemmaksi ja huoleni helpommaksi, siksi kuin vielä nytkin usein huomaan, että laulan, kun väännän vaatteita rannalla.
Ja terve! jälkeen vihintänne Te tänne meidän parvehen, Tuhannen kertaa: terve! tänne Kiannan kaukorannoillen. Teill' olkoon täällä hauska ollaksenne, Saloilla Suomen, kera toisienne! Kenelle huokaan huoliani Ja laulan vienot virteni? Jo hautaan vaipui vanhempani Ja alle nurmen armaani. Ne rinnat ovat riutunehet. Minua jotka rakasti; Ne sydämet on sortunehet, Minulle jotka sykkäili.
"Sinulla on ollut suruja kylläksi, lapsi", sanoi tätini hellästi, "ilman että lisään niihin minun pikku huoliani. Muuta syytä minulla ei olisi voinut olla, Trot, salata sinulta mitään". "Minä tiedän sen hyvin", lausuin minä. "Mutta kertokaat minulle nyt". "Tahtoisitko ajaa minun kanssani vähän matkaa huomen-aamulla?" kysyi tätini. "Kyllä". "Kello yhdeksän", arveli hän.
Jenny Lind, joka rakastettavasti kyllä, liverteli hänelle ihania säveleitään saattaen kivulloisen vanhuksen vallan onnensa kukkulalle; sillä Mérimée rakasti laulua ja soittoa, niin että hän kerrankin rva Persiania kuultuaan huudahti "jospa minä olisin rikas kuin Saul, niin tuosta palkkaisin minä itselleni Davidin huoliani huojentamaan."
Hevosell' on pää parempi, Pää parempi, luu lujempi, Koko ruumis runsahampi, Kaulasuonet kantavammat. Hoikka, kaita ja musta. Mintähen olenki hoikka Oonko hoikka luonnon hoikka Vai hoikka eroon tekemä? En oo hoikka luonnon hoikka, En hoikka eroon tekemä; Mie oon hoikka huoliani, Hoikka huolia kovia. Mintähen olenki kaita Oonko kaita luonnon kaita Vai kaita emon tekemä?
Nikkilän emäntä oli suu hymyssä ja silmiään räpytellen kuunnellut tyynesti puhetta loppuun ja sanoi: »No se nyt vasta oli. Minä olen ajatellut jos jonnekin päin. Ja juuri tässä kerron huoliani Viioskalle, niin sanoo hän: noo huomiseen on vielä aikaa ja Jumalalla on monta keinoa. Hän antaa avun ajallaan.
Järven laineet ja tuima tuuli Tuntee mun huoliani :,: Ahtolan armas hellä helma Kätkee mun suruani :,: Kun istun yksin rannalla Ja itken ikävääni Niin silloin järven aaltoset On mun ystäväni :,: Toiveeni petti ja neitoni jätti Mun järven aaltoloihin :,: Usein olen upottanut Kyyneleeni noihin :,: IS
Ja muutos olossani tapahtuikin, kuten pian saatte kuulla, mutta ensin on minun kerrottava eräästä keskustelustani Mr Riachin kanssa, joka antoi minulle jonkun verran voimia kantamaan huoliani. Tavattuani hänet kerran tarpeeksi humalassa selvänä ei hän näet käynyt katsomassakaan minua vein hänet muista erilleen ja kerroin hänelle koko elämäni vaiheet.
Jospa vaan veli Martin olisi täällä, hän ymmärtäisi nämät ja auttaisi minua; mutta hän on nyt ollut lähes kaksi vuotta Wittenbergissä, jossa hänen kerrotaan pitävän luentoja jumaluus-opissa vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa ja saarnaavan. Munkit näyttävät olevan melkein yhtä ylpeät hänen puolestaan, kuin Erfurtin yliopisto ennen. Vaan kukaties hän ei kuitenkaan ymmärtäisi minun huoliani.
Päivän Sana
Muut Etsivät