United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se aika oli armainen, ma laulelin kuin leivonen; ei ollut huolet seurassa, kun vaan ol' leipää kontissa ja lähde lehdossa. Niin kevyt sydän sykkäili ja mieli raitis liiteli kuin perho puhdas ilmassa; niin miks'ei oisi muistissa ne ajat armahat! Kust. Killinen. Iltalaulu. Hiljaa, hiljaa! Ilta on. Taivas tummeneepi, luonto tyyntyy lepohon, maa jo himmeneepi.
Miksikä sitä olisivatkaan tehneet? Sovinto sulki heitä taivaalliseen helmaansa. Siinä he seisoivat, ja sydän sykkäili sydäntä vastaan; he ymmärsivät toisiansa. Tuuli, mikä hetki hetkeltä enentyi, liikutti tornikelloa, joka juuri nykyään oli kaksitoista lyönyt. Kumeat läppäykset kuuluivat tuon tuostakin.
Ja terve! jälkeen vihintänne Te tänne meidän parvehen, Tuhannen kertaa: terve! tänne Kiannan kaukorannoillen. Teill' olkoon täällä hauska ollaksenne, Saloilla Suomen, kera toisienne! Kenelle huokaan huoliani Ja laulan vienot virteni? Jo hautaan vaipui vanhempani Ja alle nurmen armaani. Ne rinnat ovat riutunehet. Minua jotka rakasti; Ne sydämet on sortunehet, Minulle jotka sykkäili.
Muista pitää Topia hyvänä minunkin edestäni. Poikaa ja sinua tulen ikävöimään kaikkein enimmän." Tummeni taas Helan silmissä; sydän sykkäili, poskia poltti, mutta hän voitti itsensä. "Kyllä sinä pian unhotat Topin ja minun", lausui hän kirkkain silmin, "kuin rikastut ja rakastut..." "Kaupungissa katoavassa", keskeytti Topias. "Ehtii sitä niihinkin; kyllä ijässä aikaa on."
Puhjennut sitten kyyneliin ja alkanut kertoa kuunteleville luostariveljille: »Olin pappi kuin te, olin hurskas kuin te, luin hartaana messukirjaanne, luin tuskassa, tunsin hehkuni, veri nuori ja kuuma kun sykkäili. Mun vaaleat kutrini oli kuin kulta; ens kerran kun päälaen kaljuksi multa he leikkasivat, putos kaune sen kuin niitetty nurmi ois keväinen.»
Täss' auroin, miettein, miekoilla Isämme taisteli, Ajalla synkäll' armaalla Ja tässä onnen vaiheella Tään kansan sydän sykkäili Ja vaivans kärseili. Ken tämän kansan taistoja Kivaili kertoen, Kuu sota ulvoi laaksoissa, Ja nälk' olj kylmän seurana, Sen veren kaiken juoksehen Ja maltin mittas ken. Täss' ompi veri vuotanut.
Ja sillä aikaa kuin hänen vaimonsa lateli suustansa joukottain "kauniita herras-sanoja" niinkuin hän arveli joita muka Rasmuksen tuli kertoa tukkukauppiaalle, oli mestarimme jo ennättänyt saada kirkkovaatteet päällensä, ja niin hän läksi. Miesparan sydän sykkäili ankarasti, kun hän koputteli hiljalleen tukkukauppiaan konttorin ovelle.
Noin parhaillansa kun istuttiin Sylitysten ja suudeltiin, Sydän sydäntä vasten kun sykkäili, Samat tunteet kun tunnettiin. Sinä silloin äkkiä irtausit Minun hellästä huostastain, Kävit murheelliseksi ja kyyneilit Ja huokasit, huokasit vain. Mitä mietit? Onnea meidän nyt Sinä äkkiä epäilit: Kesä hempein synkeän syksyn tuo Niin perhoni pelkäilit.
Muistan koska ensi kerran Lempi mua kohtasi, Ollen niinkun taivaan Herran Lähettämä Enkeli; Silloin rinnassani soi! Aina, Aina, kultain voi! Kun hän lauloi, silmäin kastui Kohta sydän sykkäili, Sulosuin kun luoksein astui, Mulle taivas aukeni, Ja mun rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi!
Mutt' oi nyt taas niitä kirkasti Uus' ilo, hehkuva into, Kuin morsian sielusi riemuitsi, Ja rajusti sykkäili rinta. Se poika, jok' äitinsä, isänmaan, Näin nostatti uinumasta, Läpi aikakausien muistetaan Sulolaulusta tenhovasta.