Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hovissa silmin ahnahin Kyll' immet hänehen tähtää, Vaan tytöt kreivin, paronin Kaikk' katkerin mielin nähdään. Kuningas vaatteiss' sotilaan Alhaisten parvehen astuu, Näin lausuu: "Mökkiin matalaan Sydän kaunihin, suurin mahtuu." Hän neittä kolme kuulee kas! Salavihkaa haastelemassa: "Ken lie se neito, kuningas Jonk' käypä on kosimassa?"
Ja Suomen kansa havahtuin Nuo laulut kummat kuuli, Ja sydän sykki innostuin, Jonk' kuolleheks jo luuli. Nyt ikivanhat nietokset Jo sulas laulun valta: Käy esiin hengen aartehet Taas talvipeiton alta. Ja kansa, tuntein itsensä, Nyt hehkuu taisteloihin; Mut kiitoksensa, lempensä Se kiintää laulajoihin. Se parhaimpainsa parvehen Sun nimes aina sulkee, Ja laulus, laulu sydämen, Sydämiin aina kulkee.
Ja terve! jälkeen vihintänne Te tänne meidän parvehen, Tuhannen kertaa: terve! tänne Kiannan kaukorannoillen. Teill' olkoon täällä hauska ollaksenne, Saloilla Suomen, kera toisienne! Kenelle huokaan huoliani Ja laulan vienot virteni? Jo hautaan vaipui vanhempani Ja alle nurmen armaani. Ne rinnat ovat riutunehet. Minua jotka rakasti; Ne sydämet on sortunehet, Minulle jotka sykkäili.
Tästä ystävyys yleni Kahden keskellä vihaisen, Kahden viekkahan välillä; Kosk' on kaivattu karitsa, Lammas lyötynä viatoin, Kettu koiralle sukua, Korppi haukan heimolainen. Luku XIV. Pilatus tahtoo päästää Jesusta juutalaisten tavan jälkeen. Herran tultua takaisin, Pontius pahoin vihastui. Kutsui juuttahat kokohon, Papit parvehen pahimmat.
Vielä rohkenet ruveta, Mennä korkeihin koteihin, Isommille istuimille, Miesten parvehen parasten; Jotka ennen verassa välkkyi Saatat sarkavaattehisin. Vielä tuottelet toria, Kapinoita kansan kesken.
Ois suloista Mun ollut kuolla silloin, koska kuolo Niin monta muuta kitahansa nieli! Sentähden vihollisten parvehen Ma hyökkäsinkin missä oil se taajin. Mut kuolo mua vältti. Kaikki muut, Mitk' eivät tappelussa kaatuneet, Ne jäivät kirottujen saaliiksi. Ken heistä perittyä uskoaan Ei heittänyt, hän kohta surmattiin Ja armo ainoastaan suotiin niille, Joill' olis kuolo ollut parempi.
Eikä sulanut valkea lumi, vaikka aurinko kypsytti hangella makeita mansikoita, eikä kuihtunut nurmella kukka, vaikka pakkanen varisteli härmähelmiä sen hienoihin lehdyköihin. Tänne unelan onnelaan, pienoisten yhteiseen yhtymäpaikkaan päätti enkeli ensin käydä. Oi, kuinka iloisina, kuinka onnea täynnä he siellä leikeissä liehuivat! Silloin astui enkeli näkymätönnä parvehen pienten.
Virkki ja niinkuin vimmahinen ulos kammion uksest' ulkosi neitosineen, sydämessään sylkytys ange. Mutta kun tornin luo väen sankkaan parvehen saapui, muurilt' Andromakhe ulos silmäsi, tuon näki kohta, 463 kuink' yli maan hän laahautui, kun vei hevot vinhat, kuink' ajo armoton riensi akhaijein laivoja kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät