Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Jo oli kauniin seudun rahvas riemuisa Kokoutunut ja oottaen Puvussa juhlaisessa ruhtinatansa Pihalla linnan parveili. Ja ukot, miehet, pojat, vaimot ääneti, He katselivat kummastuin Nyt ruhtinansa kullatuita vaunuja Ja palveljoita koreita. Miljutin, ukko vanha, harmaapäinen vaan Iloton oli yksinään. Silmänsä sulo-valoa hän kaipasi, Nadeschda vielä poissa oil.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Toivo. Kun ihmislapsi on murheissaan, Ja sydän huolivi tuskissaan, Kun mailman myrskyt ne raivoaa, Oi, mistä hoivan hän saa? Pois unet haihtuvi kultaiset, Kut lasna mull' oil niin herttaiset. Nyt elon viimat ne viiltelee, Ja riemut pois rientelee. Yks enkel vainen on rinnassani, Jon Luojan armosta luoksein sain, Se syömmen laulaavi lepohon.
Ensi työt näki onnistunna, Vaan kun Tuonen virran pyörteiselle Astui kolmannelle, loppununna Työnsä olivat alantehelle Manalan oil paimen astununna, Jota poltti koston kova helle; Ampui Lemminkäisen napsahutti, Sitten miekall viideks liemahutti. Mitäs miehiä? Taas Wäinämöinen! Kukas toinen? Ilmarinen suuri, Mies tosiaanki kelpotöinen, Taivaan kannen kalkuttaja juuri.
Niin oil päivä Paimelassa, Katrin kerran karjas käydessä; Tuota alat muistelee hän, Alat armiaasti hymyten, Emäntänä onnellisna, Onnellisena myös äitinä.
Keisarinna lohduttaen siihen lausui: "Ole huoleton Natalia! Tätä ihanata ilmaa Pietarissa Harvoin mulle ompi suotu. Nouskaa, seurueni, hyvä emäntäni Tien on meille osoittava." Noita lausuin oil hän heti lähtöön valmis, Häntä seuras äänetönnä Ruhtinatar, sekä ruhtinas Potemkin, Myös Bestuschew, vanha kreivi.
Vaan ..... en tiedä varmaan, jos hän mua enään muistaa. Eron hetk' oil huimaava. Hän istui vieressäni. Hiukan, luulen, itkettiinkin, se on mielessäni. Tarttuipa hän käteeni; ja nyt en muista muuta Kuin nää hänen sanansa ja ..... että annoin suuta: "Kunhan järvet aukenee, ja kevätpäivä paistaa, Ensilemmen suloa saan luonasi taas maistaa." Niin hän lausui lähteissänsä. Häneen minä luotan.
KASPER. Oi mun Elinain, jo käännä lehti, käännä! ELINA. Minä teen sen, sillä sydämmeni tahtoo Kauvas pois jo heittää teeskellyksen peiton. Tyttäreni, anna anteeks tämä ilve; Yksi aate lemmen helleydest oil se, Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi Murheen teki, läpikäytäväksi laaksoks Pyhän vuoren kiirehelle päivän loistoon.
Linnan hallitsevat Muukalaiset Wolgalta, nuo häijyt Orjat, joita sinne lähettänyt On Natalia Feodorowna, nuoren Ruhtinaan ylevän äiti uljas. Karkoitettuna ja turvatonna Oil Nadeschda raukka paennunna Matalahan synnyin-majahansa; Onnen lahjoista hän korjatuksi Saanut oil vaan kaksi poikastansa.
Oi te henget maassa Ja veessä sekä ikitaivahassa, Te lievitystä rintahani tuokaa Ja hetkeksi nyt lepo mulle suokaa!" Oil lausununna Vesi kohahtaapi Ja neito Vellamon nyt liukahtaapi Veen kalvohon kuin tähdet taivahalla Sen silmät säihkyvät, kun lumoovalla Nyt voimalla ne onnettomaan kääntää Ja hälle sanat siivilliset ääntää: "Oi kauno!
Hänen synnyinpäiväns, Vuodel tällä sabathina pyhänä, Taasen koitti keväpukimessaan, kaunis. Kaunis oli päivä, mutta ilta oil Vielä kaunihimpa, ilta juhlantyyni. Tullessa tän illan, taasen neitonen, Yksinänsä, iltakelmeänä Kohden harjannetta riensi. Ylemmäks, Aina ylemmäks hän ehti, joutui eteen Hälle viimein jalaviston hämärä.
Päivän Sana
Muut Etsivät