Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Preciosa ei voi olla oikea Preciosa, jos ei laula kuulle. Ja kun me emme voineet odottaa kuun tuloa oikeaan aikaansa, käski Rinaldo sitä paistamaan pari tuntia aikaisemmin. *Kanonada*. Niin, nyt minä sen ymmärrän. Mutta hiljaa nyt, hän alkaa taas laulaa. Kuu se kuiskaa: tyttö kulta, Tule luoksein tanssimaan! Hyvän hyppypaikan multa Saatkin, riennä joutuisaan!
Ja sitten: »Poika, janon pitkän, armaan, min antoi lukeminen kirjan suuren, sen, joss' ei valkea, ei musta muutu, tulosi viihtänyt on liekin tämän sisällä, josta haastan; kiitos Naisen, ken lentoon korkeaan soi siivet sulle. Sa uskot, että aattees saapuu luoksein Ens-aattehesta niinkuin ykkösestä säteilee viisahalle viis ja kuusi.
Viel' ehtinyt ei sulkea hän suutaan, kun nainen pyhä nopeasti näkyi tulevan luoksein, tuota häväisemään. »Vergilius, Vergilius, ken tuo on?» hän kysyi suuttuen; tää esiin astui ja kiinti katseensa vain naiseen jaloon, mi toiseen tarttui, eestä aukas hänet, repäisi rikki vaatteet, vatsan näytti; sen hajuun heräsin ma hirveähän.
Viel' ehtinyt ei sulkea hän suutaan, kun nainen pyhä nopeasti näkyi tulevan luoksein, tuota häväisemään. »Vergilius, Vergilius, ken tuo on?» hän kysyi suuttuen; tää esiin astui ja kiinti katseensa vain naiseen jaloon, mi toiseen tarttui, eestä aukas hänet, repäisi rikki vaatteet, vatsan näytti; sen hajuun heräsin ma hirveähän.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Toivo. Kun ihmislapsi on murheissaan, Ja sydän huolivi tuskissaan, Kun mailman myrskyt ne raivoaa, Oi, mistä hoivan hän saa? Pois unet haihtuvi kultaiset, Kut lasna mull' oil niin herttaiset. Nyt elon viimat ne viiltelee, Ja riemut pois rientelee. Yks enkel vainen on rinnassani, Jon Luojan armosta luoksein sain, Se syömmen laulaavi lepohon.
Lind huomasi, että se ei ollut kukaan muu kuin Laila, ja vastasi taas: Kaukana sun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Pyyntöin korvihisi soi; Tullos luoksein, tullos oi! Samassa kuului toiselta puolen vastaus: Kaukana sun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Vastauksein sulle soi: Luoksesi en tulla voi! En voi! En voi! kaikui kauempana ja kauempana, samalla kun laulajatar eteni poispäin.
"Satakielen soivan kuulen, Syömmein halkeavan luulen; Lennä, lintu, luoksein vaan, Lennä mua neuvomaan!" Ja he lauloivat kaikenlaisia lauluja, surullisia ja iloisia, lakkaamatta, ja Avojalka lauloi niin hyvin toista kuin ensimmäistäkin ääntä.
Mut väliin katseen moittivan Hän heittää, ulos mennen: "En tuota sinust' uskonut Ois eläessäin ennen". Oi veikko, nuorna kuolit jo; Et elämää sä tunne: Sen virta miestä kuljettaa, Ei tietää voi hän, kunne. Hän tuli luoksein äskettäin; Mun mielen' murhe täytti. Hän sijan sai ja istahti Ja vartovalta näytti.
Kas tuota kotkaa vain Hän kuinka ilmaa kiitää silmillään! Hän laskee kohta kyyhkyslakan luo. Ei enää lentimillään lennä tuo; Se kukaan muu ei ole, kuin vaan hän! Niin, oikein! Hän se on, sen näen mä! Hän mun jo näkee. Terve tullut vaan! Mun luoksein tulla tahtoisitko sä! Niin kovin mielelläin! mutt' näinkö saan... AINA. Odota hiukan, vähän aikaa vielä, Siks' että auki portin aukaisen.
Mä aattelen: Nyt tästä työstä lakkaan, Ja lietehen Kaikk' kyhäelmän' nakkaan; Vaan Luoja ties, Kuin päähäni lie tullut: Tuo yks on mies, Muut yhdeksän on Mä kaks ja viis Nyt piittaan enää tuosta, Ei muuta siis Kun annan laulun juosta! Mut ah ja voi! Ma kuinkas laulelen nyt? Ei sydän soi, Pois Runotar on mennyt! Kun sitten taas Mä yksin istun illoin, Niin arvatkaas! Hän luoksein saapuu silloin!
Päivän Sana
Muut Etsivät