Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Vaan sen jälkeen niin usein oot kuullut sa, syön sinikellojen soittavan halki yön! Sa outo kauhu, kusta mun luoksein tulitkin, yön hämähäkki musta, kun unta odotin! Sun seittis seiniin kulkee ja lakeen, lattiaan, se minut ottaa, sulkee ja pitää vallassaan. Ja langat kiristäytyy ja sitoo sydämen. Sen silti lyödä täytyy, yön tunnit laskien.
Hänen suuntansa oli hänen omansa; se oli puhtaan runouden ja kauneuden suunta, ja siitä syystä hänen muistonsa elää niin kauan kuin tosi runous ihastuttaa ihmissydäntä. Taas ilmestytte, haamut, häälyellen Mun nähtäviin, kuin entispäivinän'. Vaan, sydän, ootko altis hurmoksellen? Pyydänkö vielä teitä jäämähän? Ah, voitittenpa, luoksein tungeskellen!
Ja sitten: »Poika, janon pitkän, armaan, min antoi lukeminen kirjan suuren, sen, joss' ei valkea, ei musta muutu, tulosi viihtänyt on liekin tämän sisällä, josta haastan; kiitos Naisen, ken lentoon korkeaan soi siivet sulle. Sa uskot, että aattees saapuu luoksein Ens-aattehesta niinkuin ykkösestä säteilee viisahalle viis ja kuusi.
Mikä voima toi mun jällehen Maan mun sortamani rannallen. Joka kukka muinoin mulle hohti, Nyt ne kaikki teräns ummistaa, Joutsen luoksein silloin uida tohti, Nyt hän veden alle sukeltaa, Leivon ääni mulle muinoin soi; Mitä tehnyt olen? Mua voi!
unessa luoksein nainen sammalkieli ja kierosilmä, vääräsääri tuli, ja käsirikko ynnä kalman-karva. Ma häntä katsoin; ja kuin Päivän alla jäsenet virkoaa yön jähmettämät, niin alla katseeni tuon kieli kirpos ja sitten varren koko ryhti nousi vähässä ajassa ja kasvot valjut sai värin, jota niille toivoo rakkaus.
Ah, Callidus, jos mua rakastat, mun onneni on onnen unelmat ja itkut sydämen nuo ikuiset, kun kyllin usein luoksein hiivi et. TIET
»Teithän niinkuin käskenyt oon teitä: Luoksein saattakaatte nääntyneitä?» Lausui viestillensä kaiken Luoja; »Hän on täällä» vastaa viestin tuoja. Tähdet tuikkaa talven taivahilta, Kylmä, kolkko nyt on jouluilta, Kylmä tunkee ytimiin ja luihin, Tuuli vinkuu seinuksiin ja puihin. Vaan ei kylmä enää kerjäläistä, Hän jo vaivoistansa pääsi näistä; Kunne toivoi, pääsikinkö sinne, Sit' en tiedä.
Oi, jospa sovintoon taas ryhdyttäis ja kaksin taasen iltaa istuttaisi, jos unten maailmoissa yhdyttäis ja sointuun oikeaan jos sielut saisi! Niin paljon, paljon meillä kummallai ois toisilleen nyt kertomista uutta, ois sulia tuoreet kotiviestit kai, ja mulla elon huolta, katkeruutta. Siis joudu luoksein Fantasia vaan, siis istu vierelleni virren henki!
Muistan koska ensi kerran Lempi mua kohtasi, Ollen niinkun taivaan Herran Lähettämä Enkeli; Silloin rinnassani soi! Aina, Aina, kultain voi! Kun hän lauloi, silmäin kastui Kohta sydän sykkäili, Sulosuin kun luoksein astui, Mulle taivas aukeni, Ja mun rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi!
unessa luoksein nainen sammalkieli ja kierosilmä, vääräsääri tuli, ja käsirikko ynnä kalman-karva. Ma häntä katsoin; ja kuin Päivän alla jäsenet virkoaa yön jähmettämät, niin alla katseeni tuon kieli kirpos ja sitten varren koko ryhti nousi vähässä ajassa ja kasvot valjut sai värin, jota niille toivoo rakkaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät