United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan sitä ei ollut toivomistakaan, hän ei voinut päivällä eikä yöllä ummistaa silmiänsä levottomuudesta, hänen täytyi aina laskea: Vielä niin ja niin monta tuntia vielä niin ja niin monta! Vihdoin oli päivä tullut. Syötyänsä meni Wappu ylös huoneesensa pukeumaan, pesi ja kampasi itseänsä loppumatta. Hän oli taas nainen tyttö!
Sen hymyily on niin kalpea kuin kätkeytyisi suru sen taa, ja kun se on kauneimmillaan, on se kuin kuoleva kaunotar, joka vielä kerran katsahtaa ympärilleen taivaallisilla silmillään, silloin kun ne iäksi ummistaa.
Jokainen olisi voinut sanoa minulle, että parasta olisi ensin ajatella omia virheitänsä ja sitten vasta korjata toisten. Sentähden minun tuli hyvin tärkeäksi ummistaa silmäni yhteiskunnalliselle nykyisyydelle, niinkuin ummistin omalleni.
Oli jo puoliyö, eikä tyttö ollut vieläkään saanut unta. Sillä illalla oli tapahtunut sellaista, joka oli häneltä unen vienyt. Se oli niin kummallista, niinkuin satua taikka unta ei hän ollut kuullut että kenellekään olisi sellaista sattunut. Hänen tarvitsi vain ummistaa silmänsä, niin hän näki kaikki uudelleen ilmielävänä edessään.
Molemmat tyttö-raukat ja rouva Tállyai, jotka yhtä mittaa valvoivat hänen vuoteensa vieressä ja hoitivat häntä, eivät aamuun asti voineet silmiään ummistaa hänen tähtensä. Menyhért herra makasi sillä aikaa rauhallisella omatunnolla viereisessä huoneessa; häntä täytyi joka tunti hereille ravistaa, jott'ei hän kuorsaisi niin hirveästi ja saattaisi sairaalle uudestaan suonenvetoa.
Mutta kumpikin tarrautuivat he vain sitä lujemmin toisiinsa, mitä selvemmin he aavistivat tämän tulvehtivan autuutensa lopun olevan lähenemässä. He tahtoivat ummistaa silmänsä. He eivät tahtoneet muistaa sitä. He tahtoivat vain hetki hetkeltä kerrata toisilleen: »Eikö totta? Me kaksi olemme onnelliset?» Niin oli ainakin näinä heidän hyvinä hetkinään. Tuokioina, jolloin he sulivat toisiinsa.
Nurkumatta voi hän ummistaa silmänsä viimeiseen uneen, tietäen ettei hän niitä ikinä enää aukase omaa kotiansa näkemään; mutta tulla elävänä temmatuksi irti omalta maaperältänsä, niiltä poluilta, joita on lapsuudessa astunut, niiltä vainioilta, jotka ovat hänen silmäinsä alla kukoistaneet, se on enemmän kuin ihminen voi murtumatta kestää.
Myöskin suri Mari vanhaa isäänsä, mutta enimmiten sentähden, että hän hänen vakuutuksensa mukaan oli tullut kadotuksen varmaksi saaliiksi heräämättömänä ja uskomattomana. Niin kauvan kuin ukko eli, ei Bäck'illä ollut rohkeutta tulla häneltä pyytämään Marin kättä, mutta tuskin oli ukko vielä ennättänyt oikein ummistaa silmänsä, ennenkuin hän ja Mari kuulutettiin.
Hän katseli Liviin, ja hänestä oli kuin nuo uneksivat silmät olisivat katsoneet häneen lausuen: "voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee". Hän katsoi toiselle puolelle, hän tahtoi ummistaa silmänsä, mutta Liv seisoi kuitenkin siinä tuijottaen häneen ja lausuen samat sanat. Hän oli tukehtumaisillaan. Hän aikoi nousta ja hiipiä ulos, mutta oli kuin kiinninaulittuna tuoliin.
Vaan tiedänpä tään juoman uhriansa Ei liioin vaivaavan, vaan hellästi Kuin Unonen se silmät ummistaa. HANNA. Niin kuulin kerran isäs sanovan. ELMA. Oi isäin kova, armas kuitenkin! En kasvojasi nähnyt lähteissäni, Sun jätin jäähyväiset jättämättä Ja paisteess' illan koto kuumotti. HANNA. Senpä taidat toivoa, että kuolemasi nyt isäs joko pelastaa kuolemasta tai tekemästä murha-työtä.