United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapset synnyinmaan, marssikaamme päivä koittanut on kunnian! Hirmuvaltain, vaaraksi maamme, liput hurmeiset näätte liehuvan. Vainioilta huudot jo vainon tänne raikuu raivoisat, meiltä tappaa he tahtovat isät, äidit, puolison kainon. Aseihin ryhtykää! Riveihin yhtykää! Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa sortajainsa verta maa. Mitä tahtoo tää valtiaiden, valapattoin palkkalauma tää?
Meni päivä, meni vitkoin viikko, Tuomon aina maatess' äänetönnä, Huohottaen helteisessä työssä, Kunnes kerran, tulless' illan lempeen, Vaaleana makas vuoteellansa Miesi milloinkana heräämättä. Niin hän päätti elämänsä päivän; Pian pois hän räikynällä vietiin, Talon korske'illa hevosilla, Talon vainioilta haudan helmaan.
Ne huutavat lukkoon hänen korvansa, ne näykkivät häntä takaa, tuikkaavat häntä selkään, heittävät likaa hänen silmilleen vainottu vaihtaa paikkaa ja etsii suojaa kelohongan latvasta, mutta nyt tulee niitä sadoittain, sotajoukoittain, kaikilta ilman suunnilta, järvien saarista, pelloilta, vainioilta, metsistä, yhtä ainoata ahdistamaan ja häpeissään pakenee metsän suuri mystikko louhuiseen vuoreensa.
Sittemmin kaikui kirkonmenoissa ylevästi sekaääninen laulu. Kujilta ja vainioilta hävisi vähittäin siveiden laulujen tieltä rekivirsien renkutus. Ja kyläkunnissa yhtyivät usein nuoret keskenään lauluharjoituksiin, joita vanhempi väki mielihyvillään kuunteli. Vielä samana sunnuntai-iltana, laulukoetuksien jälkeen, meni apulainen neitien ja kanttorin keralla tutustumaan kyläkunnan hartauskokoukseen.
Vielä elon syksysiltä vainioilta, Koska uneksuen takasin hän katsoo Samotulle tielle kohden entisyyttä, Aina tämä ihanainen ilta Hymyvänä helavalkeana loistaa Hälle muiston riutuvasta kesä-yöstä. Oi mi hetki toki!
Nurkumatta voi hän ummistaa silmänsä viimeiseen uneen, tietäen ettei hän niitä ikinä enää aukase omaa kotiansa näkemään; mutta tulla elävänä temmatuksi irti omalta maaperältänsä, niiltä poluilta, joita on lapsuudessa astunut, niiltä vainioilta, jotka ovat hänen silmäinsä alla kukoistaneet, se on enemmän kuin ihminen voi murtumatta kestää.
Pelko sydämessä menivät senaattorit Palatinukselle ylistämään »Periodoniceksen» laulua ja mellastamaan yöllisissä juhlissa, alastomien ruumiiden, viinin ja kukkien keskellä. Mutta alhaalta, vainioilta, jotka veri ja kyyneleet olivat höystäneet, nousi hiljaa mutta voimakkaana Pietarin kylvämä oras. SEITSEM
Alkion teoksista mainittakoon vielä "Aikamme kuvia" ja "Kylistä, kodeista ja vainioilta", jotka sisältävät pienempiä kertoelmia. *Lisäys.* Romaani- ja novellikirjallisuus on viime aikoina suuresti karttunut. Sen monilukuisista edustajista mainitaan tässä huomattavimmat.
Talven valta taas on mennyt, Luonnon sydän sykähtää; Hanget sulaa vainioilta, Järvistämme lähtee jää, Maasta nuori ruoho nousee, Uuteen lehtehen käy puu, Ihmistenkin sydämmihin Uusi toivo sijoittuu. Uusi toivo nousee, kasvaa, Kuvat luopi herttaiset, Luopi etees kevät, syksyt Sullen mielenmukaiset, Marjapensaat, hedelmistä Raskaat, edessäsi näät, Näet heinät tuoksuvaiset, Täyteläiset tähkäpäät.
Kansa kärsi, vuoti verta: Itki kieli kanteleen; Mutta soiton kyynelistä Vuosi voimaa sydämmeen. Kansa kesti, vaarat voitti Riemu rinnat liikuttaa: Vapis kieli kanteleessa, Sydänkulta kuohahtaa! Uusi polvi vainioilta Niitti viljan kypsyneen, Uusi into virkistytti Kansanhengen elpyneen. Mutta kannel, soitto Suomen, Salomaille saarekseen Unhotettu, yksinänsä Itki kaihon kyyneleen.