Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Munterinp' ei ollut nulo Kustaan lipun alle tulo: oli, vaikka vasta tuotu, soturiksi niinkuin luotu. Joi ja kivääriinsä raamun iski iloss' ensi illan; vääpelipä tulless' aamun tomutteli turkinvillan, virkkoi:
Senpä syytä eivät ymmärtää he taida Mutta tuskaton on heidän ikävyytens', Pian pois se haihtuu niinkuin aamun kaste Poskelt' kukkasen, ja karkeloihin taasen Rientävät he viherjälle tanterelle, Laulain onnen elämästä rauhan saaress'. Niin he iloitsee, ja viimein illan tulless' Vaipuvat he unen hienoon helmaan Unta kultast' näkemään, ja päälläns' väikkyy Kesä-yöseen tyyni, hymyilevä taivas, Niinkuin vaisunsinii'n, hiilakkainen huivi.
Toivehemme halla kylmä kyllä kuolettanut on, urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon; mut ei talonpojan voima murtunut oo vieläkään: vartomaan hän tottunut on, tottunut on kärsimään. Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.
Huomattiinpa sentään, että kreivin Tervehtelytapa menness' oli Toista kuin sen tulless', että näytti Kumarrus nyt niinkuin todemmalta, Että kasvot ilmaisi ja ryhti Hiukemmin kuin äsken ylpeyttä, Että silmäns' oven suulla vielä Lämpimästi mieltyin osui Jennyyn. Päivä päättyi, niin myös huomispäivä.
"Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; Mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: Kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa." "Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauan viipyiskin, Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; Mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie."
HERRA ANTREAS. Tuossa kilukka minunkin puolestani: jos toinen antaa, NARRI. Pitääkö olla lemmenlaulu vai siveellinen laulu? HERRA TOPIAS. Lemmenlaulu, lemmenlaulu! HERRA ANTREAS. Niin, niin; minä en siitä siveellisyydestä välitä. Mun helttuni, miss' olet, hintu? Oi, kuule, tääll' on lempilintu, Joka laulaa liirettää. Tule, tule, armas hempi, Hämyn tulless' alkaa lempi, Tyhmäkin sen älyää.
Meni päivä, meni vitkoin viikko, Tuomon aina maatess' äänetönnä, Huohottaen helteisessä työssä, Kunnes kerran, tulless' illan lempeen, Vaaleana makas vuoteellansa Miesi milloinkana heräämättä. Niin hän päätti elämänsä päivän; Pian pois hän räikynällä vietiin, Talon korske'illa hevosilla, Talon vainioilta haudan helmaan.
»Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; Mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: Kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.» »Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin, Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; Mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie.»
Päivän Sana
Muut Etsivät