Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Se väikkyy ja läikkyy ylös-alas, ja samaten tekee ilma ja tuuli sen ympärillä; sillä ne seuraavat vesitulvaa, kun se syöksee milloin tuolle milloin tälle puolelle maata. Ja samaten kuin hengehtiessämme ilma käy ulos ja jällensä sisään, samaten joutuu siellä ilma tulvan kanssa liikkeelle ja aikansa ulos- ja sisään-syöksyessään hirmuisia ja vallattomia myrskyjä.
Eeterin silmä Siintävä aukee! Selvitä ilma! Usvat jo poista, Taivaalla tähtein Välkkyä suo! Aurinko loista Armaana tänne! Lämpöä luo! Ylhäisten keijuin Henkevä heimo, Leimuna leijuin, Maan yli kiitää; Haikea kaipuu Jäljissä liitää. Viirit ja verhot, Kuin suviperhot, Nousee ja vaipuu. Lehdosta, vuorten Alta ne väikkyy; Lemmetär nuorten Sielussa läikkyy; Metsolan varjo Riemua tarjoo.
Yö tuli, ja tuskin on luonnossa mitään rakastettavampaa kuin pohjolan toukokuun yö, kun pimeyden huntu hienoisena väikkyy puiden ja pensaiden yllä niinkuin hyvä, miellyttävä uni, samalla kuin laulurastas tummassa havumetsässä helkyttelee surullisen kauniita laulujaan.
Usma väikkyy kesäkuun yönä virran yllä. Häämöittää vähän harmaata hattua ja venheen kokkaa ja vavan varovaista, aaveilevaa liikuntaa ruohikon yli.
Ja tuonkin yhteiskunnan sisällä taistellaan ja kärsitään, surraan ja iloitaan, kateus kutoo siellä juoniaan, rakkaus huntujaan, sääty-ylpeys istuu siellä vankasti valta-istuimellaan, sielläkin on pyrkijänsä, nousukkaansa ja ennen kaikkea peljättävä yleinen mielipiteensä, joka aina ankarana ja uhkaavana väikkyy poloisten ihmislasten yllä.
PILAPUHUJA. Nuoruutes, veikko, tarvinnet, Kun miekat soi, sota jyriseepi; Tai kaulaas neito-kultaset Käsvartens' sorjat kietoileepi; Kun päässä kilpa-taistamon Tuo tuskin saatu kruunu väikkyy; Kun, herjetessä hurjan karkelon, Yös vietät missä viini virroin läikkyy.
Ollut ei arkea mulle ja ollut ei päivää ja yötä, vain oli laulusi sun. Oi, kesä kaukahinen! Oi satakieli, sun laulusi muistossa vieläkin väikkyy: tummaa silmää kaks, vaalea, kutrinen pää. Oi kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. Kerran lienen sun lasna ma nähnyt tai uness' ehkä.
»Ah, Corot, niin!» huudahtaa Pichery sulkien ihastuneena toisen kuolleista kalansilmistänsä muuttaaksensa samassa äkkiä äänensä. »On, minulla on juuri se, jota te tarkoitatte!» Näin sanoen hän lykkää esille suurilla telineillä olevan Corotin mestariteoksen: aamumaiseman, jossa väikkyy hopeinen usva ja karkeloi parvi terhenettäriä halavien alla.
Köynnös liehuu, viinimarjat läikkyy, Senpä luona riemulaulut räikkyy! Kerjurillei vallat, aarteet väikkyy Alta viiniköynnöksen. Nuori! liennä liekkis immen huulla! Juo! ei kypsy marjat marraskuulla; Elon riemut nauti naurusuulla; Halla sitten riemut vie. Odottava. Oi tiet'! ei pitkäksyis sydän raitis tuota, Mut pitkäksyy sitä sairas vartoellen.
Silmissäsi väikkyy lähestyvän lopun enteet, otsasi on märkä, Caesar, minä rukoilen sinua, ota vastaan, ota vastaan minun lääkkeeni! TIITUS: Minä tahdon tehdä sen, mikä on minun onneni ja elämäni! CALLIAS: Sinä seisot manalan kynnyksellä, caesar, usko lääkäriäsi. TIITUS: Saat nähdä, kuinka terveeksi minä tulen. Mene, sano Domitianukselle, että Tiitus tahtoo puhutella häntä. Mene!
Päivän Sana
Muut Etsivät