Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Viisas, ihminen, vasta sa oot, kun seppeles kuihtuu, vasta kun nuoruutes, onnesi muisto on vain, vasta kun ystäväs pettävät sun ja sun armahas jättää, vasta kun lauluton on päiväs ja lemmetön yös, vasta kun Kuoleman kasvot näät Elon naamarin alta, vasta kun tyhjyyden silmästä silmähän näät, vasta kun Kerberos kolmin kuonoin vastahas haukkuu, vasta kun horjuelet Tuonelan lautturin luo.
Pane leipään puoleks petäjäistä, Veihän naapurimme touon halla. Maamme kirja 1878-1905. Z. Topelius. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa! Heräjä, taivaan rantehilla Jo aamun koitto leimuaa! Ikävä yös on haihtuva Ja valon riemu voittava. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa!
Yö valon vie, Synkkä ja kylmä on tie, Kolkkona talvi ja jää Peittävi metsän ja maan; Liedellä on suvisää, Liedellä lempeä saan. Joudu jo, mies! Ehkäpä toiste, kun ties Päin kotisuojia käy, Arkana silmäsi on, Sielt' ilotulta ei näy, Kylmä on yös, iloton. Eloni. Haudan reunall' otelmaa, Tyrsky-merten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin Tuota oot sa, elämäin.
Samat meille on soinehet Salliman kellot, meill' yhteiset olleet on orjuuden pellot, myös eivätkö vainiot vapauden, jos vaatii sen moisiot molempien? Olet, Puola, sa puhdasta, kaunista juurta, me vain surun lapsien lajia suurta, mut laulaa me voimme ja laajeta myös; yös ymmärrämme ja toimes ja työs.
Yöstä päivä käy, Yöhän kutoo aamuruskon vyön; Sentähden kuin kaste tämän yön Lempeenä vuotaa Silmäni kyynel; Mutta itkenpä ain, Että kultani heitän! Nuorukainen. Yhtä ainoaa Ensimmäisnä, viimeisenä myös Sulta pyydän jäähyväisten yös: Suutelman hohtees Leimukoon muistom, Meille kallihin ain, Puhdas lempemme muisto! Impi.
Sulo Märtha hän herää uineestaan: "Ken laulullaan mua hurmaa?" Sai solkeen viitan ja puistoon läks; Tuli tuskaa siitä ja turmaa. Yli metsän ja maan, yli virran ja veen Hän kulkee henkensä hinnoin; Kreiv' Pietari vie hänet seurassaan, Vain laulaen tenhoisin innoin. Nuor rouva kun aamulla kotiutuu, Kreiv' Bender on porrasten eessä: "Hyvä Märtha, miss' olet viettänyt yös? On vaattees vallan veessä."
Oli kolkko: mä kangasta kuljin, Lumi singoten silmihin lyö; Jop' on päiväki maillensa mennyt, Pian joutuvi jouluinen yö. Kuka tuo, joka hoippuvi tuolla Maantietä mun eelläni päin? Koto kaukana lienevi sillä, Joka matkall' on tuiskussa näin! Hepo joutuen juoksi sen kiinni. Mitä? Vaimo! Ja lapsonen myös! "Kuhun kuljet sä, onneton äiti, Miss' arvelet vietellä yös?
Nuo sanan saatelkoot, jää tänne sä, pehmeä vuode täällä on nukkua yös; kera koittavan aamun on aika miettiä, jäädäkö vai kotimaalleko matkata kohta." Virkki ja vihjasi kulmillaan Patrokloa vuoteen Foiniksille jo teettämähän, jott' arvata muutkin vois ajan sieltä jo lähteä. Vaan jumalaimopa Aias noin sanan virkkoi nyt, Telamonin aaluva, vielä: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo!
Päivän Sana
Muut Etsivät