United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ol' aamu helmikuun, niin purevainen, niin pakkastyyni, kuuraa hohtavainen. Niin liukkahasti sukset notkahteli ja sauvat viuhui. Jumalainen keli! Ken tänään jääll' ei ollut jalkehilla, se varmaan hoippui haudan partahilla. Niin olikin se ikävöity huomen, maakunnan parhaita ja koko Suomen kun odotettiin maineen otteluun maankuuluisihin hiihtokilpailuihin se oli viidestoista helmikuun.
Näin moititaan: voi kuink' on murheinen Ja synkän musta niittypuron juoksu, Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu. Ei muisteta: tuo puro kotoisin On synkältä ja hallaiselta suolta, Ja korven kautta juosten, kuulikin Se näljänhätää, itkua ja huolta.
Sinikaunokki. Kysytte miks' elokaunikki Kasvoi pellon leipäviljahan, Kyntömies vaikk' ei ois tahtonut? Taivassinellään se muistuttaa, Että on maan päällä muutakin Taivahista, pyhää, ihanaa Paljon muutakin kuin leipä vaan. Niittypuro. Näin moititaan: voi kuink' on murheinen Ja synkän musta niittypuron juoksu, Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.
Pane leipään puoleks petäjäistä, Veihän naapurimme touon halla. Maamme kirja 1878-1905. Z. Topelius. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa! Heräjä, taivaan rantehilla Jo aamun koitto leimuaa! Ikävä yös on haihtuva Ja valon riemu voittava. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa!
Kun Päijänteen te partahilla Nyt vihkijuhlaa vietätte, Niin Kiannan me rantamilla Teit' aattelemme, muistamme, Ja onnentoivehilla hartahilla Nyt tervehdimme teitä tuhansilla. Niin kirkas olkoon taivahanne Kuin kesätaivas kirkas on, Ja lempi tehköön kodistanne Pysyvän onnen asunnon! Ja suokoon Herra, armossansa hellä, Teill' onnen kauniist' aina hymyellä!
Huokaileevat naiset kyynelkosteil silmil, Suruansa näyttäen, tok' ainiaan Yksinänsä Atalantta käyskeleevi, Millon aikaellen tunturilla tuol, Siellä seisten, kauvan-aatteleva neito. Vieriessä vuosien ei muutu muoto Linnan immen vakavan, ei ikäväns Yksinäisyydessä yhä oljennella, Vaeltella, mietiskellen viipyä. Millon niituilla hän käyskeleevi, millon Virran partahilla.
Olemme haudan partahilla. Tän, Tän pohjukass' on kätkö ystävän. Se katetaan hän ijäks pois on meiltä. Viimeiset pirstat haudan omiks jää. Hän ijäks, ijäks pois on elon teiltä, Ja ehkä muistonsakin häviää. Ei, ystävä! niin ei se käydä saa, Niin ei se käydä voi, sit' epuuttaa Se sama sääntö, mi sun käski kuolla. Sua muistimme, kun kärsit täällä, nyt Sua muistamme, kun taivaissa oot tuolla.
Tällaisna aina oisin, kun voisin." J. H. Erkko. Niittypuro. Näin moititaan: voi kuink' on murheinen ja synkän musta niittypuron juoksu, vaikk' onkin niityn metsä lehväinen ja partahilla kukkain tuhat tuoksu. Ei muisteta: tuo puro kotoisin on synkältä ja hallaiselta suolta, ja korven kautta juosten, kuulikin se näljänhätää, itkua ja huolta.