United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Juu, lahotarjuu... Herrat ne aina sanoo, että tervamies juopi niin paljon, vaan tervamies kun ryypynkin ryyppää, niin sitä jo moititaan.» »No, ryyppää, Jussi», kehotteli Kusti. »Juu...» »Pohjaan!» »Toisella kerralla Tuppi Matin mökki merralla. Kuulkaa emäntä, vai rouvako te ootte...» »En ole rouva enkä emäntä, kun ei ole minulla herraa eikä isäntää», selitti eukko.
Ei meidän aikana tiedetä myöskään mikä on kaunis mikä ruma, kiitettävää moititaan ja moitittavaa kiitetään. Katsahtakaamme taiteisiin! Nykyisen soitannon suloutta ei tavallinen ihminen käsitä. Milloin se on korvia halkaiseva hälinä, milloin taas kuolehtuva tahtikeppi vaan semmoinen on uuden ajan soitanto.
Naissukua moititaan alkuperäisyyden, s.o. keksintökyvyn puutteesta ja sen nojalla väitetään, että nainen on älynsä puolesta alhaisempi olento kuin mies. Mutta pantaisiinpas koetteeksi Edison keksimään päivällistä, hyvää ja ravitsevaa päivällistä, kun mies on juonut viimeisenkin pennin, eikä keltään enää saa velkaa.
»No eihän tuo hevosta haittaa, jos miestä moititaan. Tietää kait sen lapsetkin, että naisethan vaatteita pesee, ei miehet. Eikä liasta lähde kunniaa kellekään», tuumin ja työnsin verhokseni. »Se kunnia se sinulla aina huulilla. Vaan kyllä sen selästä surkeasti putoat kerran. Mutta oma otsasipa poukahtaa.» Lähdin kävellä lopsimaan, tuumaillen itsekseni mitä tie neuvoi.
Näin moititaan: voi kuink' on murheinen Ja synkän musta niittypuron juoksu, Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu. Ei muisteta: tuo puro kotoisin On synkältä ja hallaiselta suolta, Ja korven kautta juosten, kuulikin Se näljänhätää, itkua ja huolta.
Näin Konow äissään Braskia sätti nyt: "Sinusta kannett' aina nyt kuulen vaan, sua kaikkialla pöyhkeäks moititaan; paraikaa tähdätessähän miestä lyöt ja ylvästellen mälliä kahta syöt." Mut Brask hän saarnaa yrmivi majuurin: "Mies halpa arvon sain tosin korpraalin, mut alttiist' uljuudestani sain ma sen ja hurmehesta nousin, mut liejust' en."
Moititaan hänen kokemuskantaansa, hänen empirismiään, joka ei myöntänyt »aatteelle» todellisuutta tosiseikkain, ilmiöiden ulkopuolella ja joka näin aina antoi itsensä alttiiksi sille vaaralle, että tosiseikat kumoavat »aatteen». Idealismi, rohkeus, usko, toivo on muka ammennettava omasta rinnasta eikä todellisuuden tarkastelusta; täten ei myöskään todellisuus koskaan voi sitä näyttää vääräksi: kun todellisuus antaa aihetta pettymyksiin, saattaa muka idealisti aina vetäytyä takaisin puhtaan »ihanteen», ajattoman »aatteen» kontemplatioon, niinkuin etana kuoreensa, ja näin virkistettynä uudelleen työntää ihanteellisuuden tuntosarvet ulos karuun maailmaan.
"Väliin tulee minun surku noita vasta-alkavia, joiden ensimmäisiä kirjoja moititaan varsin mitättömiksi, ainoastaan siitä syystä, että herra Goldstick on ollut riidassa kirjan kustantajan kanssa. Lohdutuksena on kuitenkin, että 'Aarre-aitta' ylistää kaikkia, joita me sorramme ja moitimme. Onhan meillä sitä paitsi aikakaus-kirjamme.
Vaan teitä työmiehiä tuomitaan armottomasti: teitä moititaan ankarasti kapinoimisesta ja sosialismista, jos te uskallatte pyrkiä niin suureen ylellisyyteen, että pääsisitte asumasta kymmenin hengin huoneessa, johon mahtuu vain kaksi. Kuka poistaneekaan tyhmyyden, itsekkäisyyden, joka painajaisena rasittaa ihmisellistä oikeudentuntoa?..."
Ja katseltuaan elämää siellä ja hengitettyään sitä herttaista ilmaa, joka on niin useille maalaispappiloille omituinen, tuli hän niin liikutetuksi, että kyynelsilmin virkkoi: »Voi, voi, kuinka hyviä ihmisiä ne papit kuitenkin ovat ... minkätähden niitä niin sätitään ja moititaan!»