Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Brask Konowill' on vuosia viettänyt, siell' aina äijät yksissä nähdään nyt: he usein kuomat parhaat on päällä maan, mut yhtä usein joutuvat jupakkaan. Lemulla oli verinen jo päivä päättynyt, ja kaatuneitten viimeinen valitus viihtynyt; maat tummui, tummui vetten vyö, kuin hauta hiljainen ol' yö.
Sa vierimmäisnä vastakin seiso vaan, on turva semmoisesta, kun tarvitaan.» Taas alkoi taisto; jääkärijoukollaan von Konow metsään tunki, Brask mukanaan; korpraali kulki jylhänä, majuri, hän huuli lerpass' ampui ja kiroili. Jo neljä tiimaa noin oli noituillut, mut seikka siitään muuksi ei muuttunut. Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, puu puulta ryssä pois veti joukkojaan.
Brask, "von Konowin korpraali"; ei tarkoittane ketään määrättyä henkilöä; ei tiedetä urhoollisen korpraalin asuneen Konowin luona rauhan tultua. Bremer, Iisak Konrad, synt. 1773, kapteeni Porin rykmentissä; kuoli everstinä 1825.
Vihasta kalvistuin kävi kalpaan nyt: "Mit' olet, lurjus, tehdä sä hirvennyt? Nyt perkeleelle luusi ja nahkas möit, kun päällysmiestäs keskellä sotaa löit." Mut Brask hän seisoi tyynenä vanhallaan: "Pidättäkäätte pamppua hetkeks vaan, siks että palkan tuolle ma maksaisin, jok' ampui teitä, juuri kun tuustaisin."
Brask Konowill' on vuosia viettänyt; he yhdess' aina nähdähän käyvän nyt, useinkin niinkuin ystävät rakkaimmat, mut melkein yhtä taajahan jankkaavat. Lemulla oli verinen jo päivä päättynyt, ja kaatuneitten viimeinen valitus viihtynyt; maa, meri, kaikki pimeni, yö niinkuin hauta vaikeni.
Näin virkkain Brask nyt tähtäsi pyssyllään; ja pensaan taakse, huomasi äkkiään von Konow miehen kaatuvan parrakkaan noin kaksikymment' askelta heistä vaan. »Vai tuonko luoti vingahti korvissain, kun kuuperruin, taas ystävät ollaan vain! Sep' oli miehen konraus, totta vie, ei unhoittuva multa, se koskaan lie.»
Näin lausuin Brask nyt tähtäsi pyssyllään; ja pensaan taakse huomasi äkkiään von Konow miehen kaatuvan parrakkaan, noin kaksikymment' askelta heistä vaan. "Vai tuonko luoti vinkasi korvissain, kun äsken sulta, ystävä, tuustin sain? Kas sepä miehen työt' oli kerrassaan, sen tuskin unhotan minä milloinkaan."
Käy miekkaan, kimpoo päin vihankalvas mies: »Mit' uskallat, sa ryökäle? Herrankies! Nyt luines, nahkoines piru otti sun, Lyöt päällysmiestä keskellä ottelun!» Mut Brask hän seisoi tyynenä vanhallaan: »Pidättäkäähän pamppua hetki vaan, siks että palkan tuolle ma maksaa voin, jok' ampui kohti, juuri kun puustin soin.»
»Nyt käytöksestäs ainainen kanne käy, sinusta mikä pöppö nyt pöyhistäy; sa keskell' ammunnan sotamiestä lyöt ja mahtavasti mälliä kahta syöt!» Brask saarnaa kuulla jurrotti majurin: »Niin, korpraaliksi tyhjästä korkenin, vaan virkaan siihen mun vaka miehuus vei; vert' oli, mistä nousin, mut lokaa ei. Jos lyönkin joskus, niin mikä kumma se?
Päivän Sana
Muut Etsivät