United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tälläpä pojall' on kulta jo tietty ja kulta kuin apilan kukka, huuli joll' on kuin mansikan marja ja silmä kuin sametin nukka. Tälläpä pojall' on anturakengät ja kello, mi käypi ja kukkuu Vuotahan tyttöni, kyllä mä joudun, kun vaan äitisi nukkuu. Tälläpä pojall' on välkkyvä varsa ja karhun talja on reessä Vuotahan varsani, kohta sa välkyt pappilan kuistin eessä.
TIMO. »Lähdeppäs jo matkahasi, poikaseni, pienoiseni, ja muista aina mitä sanon: missä risu, siinä vipu, missä laukku, siinä loukku». JUHANI. Niin hän sanoi pojallensa, ja läksi poika taaputtamaan pois; hän taaputteli, töllitteli pitkin ahoa ja nummen syrjää, töllötteli, halkinen huuli vilpittömässä irvissä. Niin asteli hän kodostansa, ja murheellisesti paistoi ilta. EERO. Se oli Jänis-Jussi.
Sitten hän kohotti peitettä, laskeutui pitkälleen ystävänsä viereen, suuteli hänen suutaan ja kasvojaan ja pusersi häntä rintaansa vasten. Syli syliä, huuli huulta vasten hän heittää henkensä ja surun morsiona kuolee siihen ystävänsä viereen.
Eivätkä he paljon puhuneet, ääneti nauttivat onneaan; väliin vain sana pulpahti kuiskeena esiin täyteläästä sydämestä. Oi Alfons, jos näin saisin lempien iäti rinnallasi istua tässä tyynessä lehvistössä, juuri näin. Elämä olisi autuutta, taivasta! Sinä olet autuus, ja sinä olet taivas! Ja taas notkahti rinta rintaa vasten, ja huuli venähti huulta vasten.
Minä olen vielä nuori, voin unohtaa muistella koko juttua kuin unennäköä. Siinä oli sentään koko joukko pirteyttä jaa-a, tekopyhää olisi sitä kieltää! Ja hän ajatteli rouva Appelsinaa tämän joustavaa solakkuutta ... naista, joka ei hänen mielestään ollut vaarallinen! Hän puri huultaan. Huuli oli kuiva ja polttava. Hän ravisti itsestään ilkeän olon hartioitaan kohauttaen: Pyh!
Näki unta maammon maista. Puikoivat punaiset pulkat punaisilla kukkuloilla, siukoivat siniset petrat sinisillä virran-suilla, jolui joutsenet hopeiset, käet kukkui kultahiset, käet kukkui, linnut lauloi, vihannoivat viidat kaikki Lapin suuressa suvessa, yössä päivän paistamassa. Hyrähti hymyhyn huuli: "Luoja kaitse maammon maita!"
Gustava neiti käveli pelastettujen tavarain ympäri, valitellen ja voivotellen sitä hävitystä, mikä niissä oli tapahtunut. Mutta nähtyään pormestarin suuren, kauniin kukkavaasinkin makaavan huuli rikki muitten tavarain joukossa, purskahti Gustava parka itkemään ja juoksi veljensä luokse pihalle. "August. August! Nyt on meidän kaunis vaasi rikki!" "Kuka kanalja sen on särkenyt?"
Ja tuores kevätvesa on Purosen luona poika; On raitis hän ja huoleton, Kuin toivon-, riemun-aika. On puhdas lähde se tyttönen Ja poika kuin kevättuuli, Ei heitä hallan ja myrskyjen Viel' ole koskenut huuli. Heill' elämä on aavistus, Kuin toivon aamurusko: On haaveksiva rukous, On murtumaton usko.
Ja katso, kuin ajattelet niin rivakasti ja teet työtä niin uutterasti, niin se kyllä käy laatuun, niin onnistuu ihan varmaan, ja polonen se, joka huuli pitkällään itkeä tihustaa: "tätä en saa koskaan opituksi!" Mutta sillä välin, kuin läksy on luettu, niin älä istu sisällä, äläkä rupea heikoksi lellipojaksi, joka sitte ei kestä Jumalan vapaan ja raittiin tuulen puhallusta taivasalla.
Tällä kertaa saan ensi tavun selville, mutta sitten menee taas kaikki sekaisin. Kun toverini on pakotettu yhä uudestaan alottamaan alusta saman sanan, menettää hän lopuksi kärsivällisyytensä, mitä hänellä puhdasverisenä slaavina ei tietysti kovin suurta määrää olekaan. Tshort! kähähtää hän silloin, nousee pöydän äärestä ja alkaa huuli pitkällä kävellä huitoa edestakaisin.