Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Tällä kertaa saan ensi tavun selville, mutta sitten menee taas kaikki sekaisin. Kun toverini on pakotettu yhä uudestaan alottamaan alusta saman sanan, menettää hän lopuksi kärsivällisyytensä, mitä hänellä puhdasverisenä slaavina ei tietysti kovin suurta määrää olekaan. Tshort! kähähtää hän silloin, nousee pöydän äärestä ja alkaa huuli pitkällä kävellä huitoa edestakaisin.
He vaivoin vanhat halunsa peittää: he kruununsa kivistä noppaa heittää. Lyö valkein sormin he neuvospöytään: niin köykäiseksi tää aika löytään! Joku kaularöyhelö kahahtaa, joku kuningas toiselle kuiskuttaa, kuin vastakeksityn leikinlaskun, viissatavuotisen vanhan kaskun. He peruukkejansa hypistää ja hymyää ja hymyää. Jos vielä vainajat kuolla vois, he ikävästä nääntyis pois.
Se tulee tänne päin, siellä on ihan varmaan joku, joka kuuntelee ja katselee. Ruohikko kahahtaa, venheen kokka kolahtaa maahan. Sehän on hän!
Räystäät tippuvat vettä ja tyytyväisen näköisenä sivelee Makarohvi partaansa. Toveri, kuuletteko, ampuvat! huudahtaa toverini ja pysähtyy kuin naulattuna paikoilleen. Olen kuulevinani jotain pauketta, mutta se ei tunnu oikein ampumiselta ja sen vuoksi vastaan kuivasti: Puita hakkaavat jossakin. Mutta siitä kunnon toverini suuttua kähähtää. Puita hakkaavat! Kuuleehan sen selvästi, että ampuvat.
Sitte me laskemme Kultasenrinnettä alas hui sitä vauhtia! Ja nousemme toisen mäen rinnettä ylös ja pysähdymme mäen laelle. Sieltä jo näemme kuinka miehet häärivät alangossa puiden kimpussa. 'Ihankuin muurahaispesä! huudahdat sinä. 'Ihan', vastaan minä. 'Ja nyt mennään niiden luo mutta laskekkin pulskasti, muista se! Kohvettunut lumi kahahtaa suksien alla.
Nään käytävillä käyskivän Nuo kuulut kuninkaat, Ja hovineidot hienot nään Ja herrat heilakkaat. Ja illan tullen puistossa Tuhansin tulta nään Ja metsän tumman peitossa Nään parin lemmekkään. Hienoissa silkki säihkyää, Mi immen verhoaa, Ja suudellessa sulhasen Se hiukan kahahtaa. On puku hieno, valittu, Ja puhe myös on niin Mä noita ajan tuotteita Vertaisin perhosiin.
Verkalleen poistuu hän kivistä polkua ja kotiinsa laskeutuu. Ja kaski jää siihen tuleentumistaan odottamaan, ja ruis kahahtaa hänelle suopeaksi vastaukseksi, leudon suvituulen tähkäpäitä hellästi silitellessä. »Lumi lehteen satanut on kuolinvuoden enne» sanoivat vanhat. Mistä saivat he aiheensa tähän taikaan? Meri oli eilen vielä sininen ja valoisa. Puisto sen niemessä oli vihreä ja lämmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät