Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Hän istuu ystäväin kesken pöytään, hänen rinnaltansa petturi löytään. Hän maailmalle lohdun antaa ja maailma hälle vihaa kantaa. Kuin ei kukaan toinen hän syytön on ja luetaan ryövärein joukkohon. Ei otsallansa päärlyt loista, on kruununsa orjantappuroista. Maria, laakson lilja, joka kuuta katselet, pois pyyhi kulmiltasi kyynelet! On poikas kuningas Daavidin verta: hän voittaa maailman kerta!
Minä ehkä olen keksinyt oivallisen hyvityksen. Varro tässä hieman! Varronko sinua, vai pistänkö itseni koreasti sivulle nyt ja omaan kotooni tavoitan? Mutta taitaapa se toki näyttää niinkuin vähän varkaan kujeelta. Minä varron sinua, mutta koska sieltä tulet, niin rakennan välillemme pienen riidan. Syytä löytään aina. Riidan rakennan ja sitten jätän sinun omalle onnelles.
Se viinan, nälän orja on Ja vihollisen viekkaan, Ja lopuksi se onneton Kaatuupi kalman miekkaan. Ah, vältä viinaa, pakene Himojen syötinpalaa! Viisaatkin vietteleepi se, Ja tyhmät tappaa salaa. Tuo viina-epäjumala Pidoissa tuodaan pöytään, Kamareissa ja kaapeissa Sitä palveltavaks löytään. Ja jos ei viinaa tarjota, Niin että vieraat vaipuu, Ja kaljahankin kaadeta, Niin harva tuohon taipuu.
Usein sanotaan myös jotain peräti toista, kun mielessä makaa, vaan sillä tavalla, että silloinki tottunut helposti arvaa oikian mielen. Monessa laulussa on mieli ilman nähtävätä johdatusta toisiin aineisiin kulkeva, joilla ei näyttäisi paljo yhteyttä ennenlausuttuin kanssa olevan. Mutta tarkemmin tutkiessa löytään silloinki usein joku porras niiden välillä.
Pyhän Matheus'en päivänä, Syysk. 21 p., olivat Venäläiset alkaneet levittää leirinsä Viipurin etelä-puolella. "Heitä tuhansia Viipurin edustalla löytään, Koko kentän rakentavat värkkiä täyteen;" kertoo Ruotsin riimikronika.
He vaivoin vanhat halunsa peittää: he kruununsa kivistä noppaa heittää. Lyö valkein sormin he neuvospöytään: niin köykäiseksi tää aika löytään! Joku kaularöyhelö kahahtaa, joku kuningas toiselle kuiskuttaa, kuin vastakeksityn leikinlaskun, viissatavuotisen vanhan kaskun. He peruukkejansa hypistää ja hymyää ja hymyää. Jos vielä vainajat kuolla vois, he ikävästä nääntyis pois.
Jesus Kristus vapauden Meille toi ja elon uuden, Piinan kautta katkeran Kahleet mursi kuoleman. Jotta liittyis muisto tähän, Ruumistaan ja vertänsä hän Antaa meidän nauttia Leivän, viinan muodossa. Katsokoon se, ken käy pöytään, Että ansainneeks hän löytään: Kenpä tässä kavaltaa, Elon sijaan kuolon saa. Armon-atriasta siitä Isää Jumalata kiitä, Joka syntis tähden vaan Poikans' antoi kuolemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät