Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Siis talven tullen lammella Mä varron kuolemaa; Nyt yksin saatte lähteä Voi armaat! muistakaa: Matkalla ette yhtyä Saa muitten joukkohon, Kun sorsien jos niit' ei oo, Parempi yksin on. Mä tunnen: kieltä vierasta On kuulla katkera, Ne vieraat mainelaulajat Voi teitä pilkata. Kun tuutte maalle vierahan, Ei liijoin mieltyä Saa eteläisiin herkkuihin, Vaan vähään tyytyä.
Pehtori kohautti päätään, hän näytti puoleksi hämmästyneeltä, puoleksi pilkalliselta, mutta Juustila ja hänen vaimonsa yhtyivät lauluun ja silloin uskalsi myös talonrenki tehdä samoin. Yhä useampia ääniä yhtyi ja kaikkein kauniimmalta kuului viimeinen säkeistö: Ystäviesä joukkohon Lue meit', ja olkohon Majas' huoneessamme. Rauhass' anna armaasti Että sua ijäti Siitä kiittää saamme.
Hän istuu ystäväin kesken pöytään, hänen rinnaltansa petturi löytään. Hän maailmalle lohdun antaa ja maailma hälle vihaa kantaa. Kuin ei kukaan toinen hän syytön on ja luetaan ryövärein joukkohon. Ei otsallansa päärlyt loista, on kruununsa orjantappuroista. Maria, laakson lilja, joka kuuta katselet, pois pyyhi kulmiltasi kyynelet! On poikas kuningas Daavidin verta: hän voittaa maailman kerta!
On pyhä-aamu armas, Käy kansa kirkkohon, Vaan mull' on tunto karvas: En pääse joukkohon. Vaan nouse, rukouksein, Nyt ylös taivaasen Ja kanna huokauksein Maailman Herrallen! Täss' ahon aukealla On mulla temppeli. Täss' olen laitumella Ma luona Herrani. Hän kuulee kaikkialla Mun rukoukseni, Siis sinikannen alla On mulla kirkkoni. Lapsi ja kuusonen.
Joukkohon meidän ei kuulu ja vastahan ei ole siltä; Vaaroja ei kokeneet, eläneet kera ehtosan äidin, Huolet mi kantanut on valitusta ja itkua välttäin. Piilojen saastaisuutta he viatonna tuskinpa tuntee; Siksi elon sive, miehuus, kuntokin halvaksi näyttää. Laittaos Herra sä niin kuni vaativi nuorien tunto! Ei sima maistua voi he kun tuntenut ei ole siimaa.
SEEDEK. Oi kuningas! hän kieltää kansan uskon, Isien jumalat hän häväisee Ja kapinata lietsoo joukkohon, Niin horjuttaa sun valtaas juuriltaan: On sukus jumalista, jumaliin Myös valtas juottuu. BILEAM. Jumalista et, Vaan Jumalasta yhdest' alkus on. Hänehen vaan voit valtas perustaa, Hänehen, josta mailmat puhkeaa. Hän hengestään kaikk' elämän loi ilmiin, Tuon näkyvän ja mik' ei pistä silmiin.
Mies uljas parvea johtaa Niin nuorta ja hehkuvaa; Ja poikain leimuava into Se miehetkin innostaa. Ja poikain joukkohon yhtyy Nyt miehet ja vanhukset, Ja sadoissa sydämmissä Pyhät polttavi tuntehet. Ja ennenkun yöhyt ehtii Ateenass' on riemastus: On voitto saatuna suuri Sen saanut on innostus. Vähät voimat ne suuria aikaan saa, Kun on intoa, innnostusta!
Mut moisiin ilveilyksihin vihdoinkin kyllästyin mä, Kuink' oli, talvipäivääkin lyhyttä pitkäksyin mä; olipa oikein outoa, ei tahtonut se loppua. Ma tartuin ensi kirjahan, hakien huvitusta, ol' teos tuntemattoman se Suomen taistelusta; armosta vaan tuo kansiton lie päässyt muiden joukkohon.
Ma ensi kirjaan kurkoitun nyt tarpehessa raton kuvaus Suomen taistelun, tekijä tuntematon. Vain armosta tuo kanneton lie päässyt muiden joukkohon. Mukaani vein sen, kääntelin sivuja siinä hetken; en tiedä, kuinka keksinkin jo Savon miesten retken; luin rivin, luin toisenkin, vereni kulki kuumemmin.
VANHA TALONPOIKA. Se oikein teiltä, tohtor', on Ett' tänään muistelette meitä, Eik' oppi korkea estä teitä Käymästä rahvaan joukkohon. Siis parhaan maljan teille tarjoan Oivinta juomaa kuohuvan; Jot' ojentaissa toivotan: Janonne juoma poistakoon, Voimanne siitä varttukoon! Elonne lanka karttukoon! FAUST. Virvoitusmaljaa maistellen, Juon onneksenne, kiittäen.
Päivän Sana
Muut Etsivät