United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän silmänräpäyksessä seurasi sitä kättä, joka oli häntä tavoittanut ja joka käsi ei ollut muun kuin opastajansa näki hän että tämä oli lyönyt hänen rinnaltansa tukon sieniä, jotka samassa putosivat maahan.
kantais kaulan helmilöitä, rinnan ristiä rakentais, panis pääty palmikolle, sitois silkillä hiusta. Mutta minä en liikahdakaan. Hän ehkä riistäis ristit rinnaltansa, helmet kaulasta karistais, menis itkien kotihin, kallotellen kartanohon. Ja hän saa jatkaa matkaansa, poistua ja painua lauluineen lehdon peittoon. Hän on kadonnut ja lakannut kuulumasta.
"Minä itse olen se, jota te julmuudella pitelitte ja ryöstitte Valin tappelutanterella. Katsokaa tässä!" Vieras veti paidan pois rinnaltansa, näytti lähellä vasenta olkapäätä kuulahaavan, joka jo oli parantunut. "Tämä on teidän tekonne", hän lisäsi.
Saneli ihala impi: "Silloin mie sinun omasi, kun sammuu sydänsuruni." Tuo kaunis pajarin poika suki orhin sulkkukarvan, naljaeli neitoselle: "Milloin sammuvi surusi?" Virkahteli vieno virpi: "Silloin sammuvi suruni, kun minä sininen risti." Tuo kaunis pajarin poika riisui ristin rinnaltansa, naljaeli neitoselle: "Muistatko minua milloin?"
Samasta syystä tyytyi hän ainoaan mahdolliseen osaan, joka nyttemmin jäi hänen esitettäväksensä, nim. hyljätyn, onnettoman rakastajan; yhtä kalpeana kasvoiltansa kuin valkeana rinnaltansa seisoi hän uskollisesti näiden iltamien aikana jossakin komeassa akkunansyvennyksessä, jonne Tomin vakoilevat silmät alinomaa mielivät mulkoilemaan.
Aino mainitsee koristeittensa menettämisen tapaturmaisen kohtauksen muodossa, sillä lailla välttääksensä enempiä kysymyksiä. Ainoasti äidilleen hän rohkenee suoraan ja mutkailematta selittää asian todellisen laidan; että hän itse on riistänyt ristin rinnaltansa, karistanut helmet kaulaltansa, ja mikä siihen oli ollut syynä.
Minä yksin ilman olin, eipä kukkaa suonut impi mustakulma antoi oman nuoren sydämensä. Kotirantaan päästyämme, toiset riistivät jo kukat rinnaltansa, mutta kauvemmin ja hellin huolin immen sydäntä mä säilyttelin heitin pois sen vasta viikon päästä. PYH
Hän istuu ystäväin kesken pöytään, hänen rinnaltansa petturi löytään. Hän maailmalle lohdun antaa ja maailma hälle vihaa kantaa. Kuin ei kukaan toinen hän syytön on ja luetaan ryövärein joukkohon. Ei otsallansa päärlyt loista, on kruununsa orjantappuroista. Maria, laakson lilja, joka kuuta katselet, pois pyyhi kulmiltasi kyynelet! On poikas kuningas Daavidin verta: hän voittaa maailman kerta!
Hän kääntyi ja, ikäänkuin vastaten upseerin viimeiseen lauseeseen, otti hän rinnaltansa ruusukukkasen ja pudotti sen maahan. Se oli pudonnut Johanneksen kohdalle. Johannes otti sen. Hän tarjosi sen majurin tyttärelle. «Tässä! Te pudotitte kukan«, sanoi hän. Maria loi silmänsä nuorukaiseen. «Pitäkää se!« vastasi hän.
Neiti tuon sanoiksi virkki: "En sinulle enkä muille kanna rinnanristilöitä, päätä silkillä sitaise. Huoli on haahen haljakoista, vehnän viploista valita; asun kaioissa sovissa, kasvan leivän kannikoissa tykönä hyvän isoni, kanssa armahan emoni." Riisti ristin rinnaltansa, sormukset on sormestansa, helmet kaulasta karisti, punalangat päänsä päältä, jätti maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi.