United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikäs meiän neitosien, Mikäpäs tytön minunki; Kun tunnen tuten eleä, Sekä kasvan kaunihisti, Kulkevi sana kylälle, Tieto toisehen talohon, Naivat sulhot naapurihin, Ottavat omille maille, Oman pellon pientarelle, Ison ikkunain näylle.
"Kun kasvan aikamieheksi" sanoi kerran nuori Braunschweigin prinssi Leopold "tahdon auttaa köyhiä, tahdon antaa heille kaikki rahani, joita en välttämättömästi tarvitse. Minua huvittaa suuresti antaa köyhälle almuja ja nähdä kuinka hän siitä iloitsee ja kiittää minua kyynelet silmissä. Kuitenkaan en pidä siitä että ihmiset osoittavat kovin suurta alammaisuutta ja nöyryyttä minua kohtaan.
Suorin poikaset sotahan, Nuoret miehet miekka vyölle; Itse linnassa lihoan. Sekä kasvan kaupungissa, Juon olutta, minkä jaksan, Apan kaupungin kanoja. Sure en sitte Suomen maita, Enkä Suomen neitosia Suomess' on soriat neiot, Kaunokaiset Karjalassa; Lihavammat linnassani, Kaunihimmat kaupungissa. Käynti roualassa.
Hän käännähti hämillään. »Aurinko polttaa tänään kukkaparat», hän sanoi, »ja ne kaipaavat minua; olen ollut viime aikoina sairas enkä ole niitä ollut yhdeksään päivään huoltamassa.» »Sairas, Nydia mutta poskillasihan on enemmän väriä kuin viime vuonna.» »Olen usein sairas», sokea tyttö sanoi liikutetuin äänin, »ja mitä suuremmaksi kasvan sitä enemmän kärsin sokeudestani.
Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä. Kasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris; Tämä likka on lihava ja punaposki kaunis. Minä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka; Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan. Nätti likka liian nuori olen minä aina, Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina. Jos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä, Ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.
Missä sinä olet ollut, kun me huudettiin? he kysyivät. Nukuitko sinä? Ei saa enää milloinkaan Pollea lyödä, vastasi Heikki. Mitä sinä horiset? Vaan pitää kaulaa taputtaa jouluna, toimitti Heikki. Kun minä isoksi kasvan, niin en anna kenenkään Pollea lyödä.
Kun minä kasvan suureksi, niin minä tapan ne ihmiset, jotka ovat lyöneet Maijua." Nojaten veneensyrjää vastaan antoi Topias minuutin mennä. Ankaralla äänellä, lausui hän sitten: "Sano minulle, kenenkä äidillä on semmoinen poika, joka karkaa hyväin ihmisten luota pahuuden palvelukseen. Sano minulle kenenkä äidillä on semmoinen poika, joka jo nuorena ja pienenä miehenä miettii ihmisiä tappaa."
Niin kauvan kuin vuoden aika vielä oli jotensakin lauhkea, käyttivät he sitä kulkemiseen ympäri saarta, hankkiaksensa itselleen elatus-aineita, ja semminkin haproja, jotka paikottain lumen alla kasvan rehoittivat.
CRESSIDA. Ja minä kasvan hänen kyynelvesissään, niinkuin toukokuussa nokkonen. PANDARUS. Kuulkaa! Palaavat taistelukentältä. Nouskaamme tuonne ylös, ja katselkaamme, kun kulkevat tästä ohi Ilioniin. Tule, orpana, rakas Cressida-orpana! CRESSIDA. Niinkuin tahdotte. PANDARUS. Tässä, tässä; tässä on erinomainen paikka; tästä me näemme mainiosti.
ILVO. Sinä urhoksi sukeut. Kerran sun sisusi luopi Miekan kuntosi mukaisen. Ensin kasva ja karaistu! POIKA PIKKARAINEN. Kyllä, morsian ihana. Sepon suuruiseksi kasvan. IMMO. Kuulitko pojan pyrinnön? Ilmari ihanne Suomen, Rauhan-urho, ei soturi. ILVO. Emo luonnotar imetti Mulle maidossa terästä Sitä Suomelle imetän, Kansan runkoa rakennan. Kasva, lapsi, korkealle, Mutta vankaksi ylene!