Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kansamme itse on näet jo ruvennut huomaamaan, että hengenlahjain kehittäminen ja terveellinen oppi ovat kaikille ihmisille välttämättömät ja että nousevan nuorison kasvatus on elämän kalliimpia velvollisuuksia. Sen vuoksi rientää Suomen lapsia, poikia ja tyttöjä, nyt joukottain kansakouluihin. Ja me saamme toivoa, että niistä kerran kasvaa Suomelle kunnollisia kansalaisia.
Me suomalaiset rakastamme taidekaunista. Ja miksemme rakastaisi? Se todistaa korkeata kulttuuria. Luonto lahjoitti kerran Suomelle suuren kosken. Sen nimi oli Imatra. Kaikki sanoivat että se oli ihmeellisen luonnonkaunis. Ei tietty toista sen vertaista. Ei ollut "Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran."
Kaikki olisi valmista, mutta linnoitukset Wargössa ovat kovin mutkikkaat. Vai niin. No onhan semmoisissa monta mutkaa. Näytäpä. Kapteeni veti paperin luoksensa, tarkasti piirustuksen ja sanoi: Tämä siis on Viapori. Niin on. Katsokaa näitä saaria. Everstiluutnantti Ehrensvärd väittää rakentaneensa Suomelle pesän, jota ei voida valloittaa, jos sitä ymmärretään puolustaa.
Kun tapasin teidät ensi kerran tänne tullessani, pyysin ylioppilasten kohottamaan äänekkään eläköön-huudon Suomelle. Tahtoisin kerran vielä kuulla, kuinka yhdytte eläköön-huutoon tämän suuren kauniin tulevaisuuden maan kunniaksi!» Ja siihen eivät yhtyneet ainoastaan valkolakkiset, vaan heitä piirittävä mustapäinen väkijoukko.
Mitä siihen apuun tulee, jota Suomelle pyysin ... niin kuningas lupasi, ettei hän sitä unohtaisi, kun vain ensin oli suoriutunut preussiläisistä, saksilaisista ja tanskalaisista. Sinun tulisi pitää puoliasi, sanoi hän, niin kauan kuin voit... Bertelsköld naurahti.
Suomelle Kenpä tuon on kaiken tehnyt Ammattien valio Liekö totta vai valetta Runoni Voimasta Mietteitäni Tyytymättömät Paavin maallisen vallan loppu Miete Virsi jouluaattona Rikas neito Linnun laulu En laulamasta lakkaa Tanssissa ja iloseuroissa Työn arvosta Entisistä Rautalammin runoniekoista Seuratkoon sentähden tässä pari otetta Lönnrotin puheena olevasta kirjoituksesta.
Kun he kumpikin olivat poissa, kuka silloin tien raivaa uudelle, vielä syntymättömälle Suomelle, ja kuka rakastaa tätä raivaamistyötä niinkuin he? Se ajatus, että hän ensi keväänä makaa maan mullassa, tuntui musertavalta, sillä silloinhan keisarinna aikoo juhlallisesti esittää ehdotuksensa. Miksi sitä viivytetäänkin kevääseen asti? Onhan elämä niin lyhyt sillekin, joka kantaa kruunua päässään.
Ollessansa kahden mahtavan naapurin välissä, on se riitaomena ja vanhastaan määrätty tanner heidän taisteluillensa. Anna joku aika vapautta ja rauhaa Suomelle, ja jos ei Suomen lapset silloin heräjä, makaavat he huolettomuuden unta. Mutta älkäämme siksi nimittäkö tuota raskasta tainnoksissa oloa, joka joskus sattuu kansaan, joka vuosisatoja on kamppaillut raukenemistansa vastaan.
Pääasia on, että ovat reippaita poikia, oikeita peijakkaan poikia, jotka peittoavat vihollista niin, ettei tervettä paikkaa jäljellä, ja tuottavat kunniaa sekä Suomelle että Ruotsille. Muistan vielä, mitenkä minä Karstulassa, juuri kun olimme tulleet keskelle kuuminta kahakkaa... ... toivoin vain siitä mitä kiireimmän kautta pois pääseväni, keskeytti hänet tuo aina varuillaan oleva Svenonius.
Vaasaitten sijalla, Vaasaitten neuvolla Hallitkoon hän: Metsänkin kodossa Orvollen osansa, Pienimmäll' omansa Säilyttämään! Estä, oi Jumala, Pahuuden juonia Pimeyden teill'! Hän ku on ilomme, Onnemme, toivomme, Hänelle olkoomme Se kuin hän meill'! Turvana tuhatten, Herrana sydänten Eläköön hän! Väärille pelvoksi, Hyville voitoksi, Suomelle riemuksi Eläköön hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät