Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Mari itsekin niin uskoi ja kun hän tahtoi oikein onnestaan nauttia, luki hän uudelleen Kivisen Riston kirjeen, jonka tämä oli ennen merelle lähtöään kerran tuipannut hyvästellessään Marin käteen. Kymmeniä kertoja sen oli Mari lukenut, jotta osasi ulkoa, mutta hän luki sen aina kuin varmuudeksi. Ja Elsakin usein, kun kävi Marin luona, pyysi: »Voi, näytäpä vielä sitä muuatta!»
ROINILA. Onpa aivan kuin sadan leiviskän paino olisi hartioilta nostettu. ELLI. Ja meitä kerrassa olisi viskattu maailman huolista taivaan iloon. EERO. Ja enkelitten pariin. Juuri niin minustakin tuntui, kun näin sinut, Elli. Oliko sinulla edes ikävä minua, tyttö? ELLI. Vielä vain. Ei vähääkään. EERO. Onkohan tuo totta? Näytäpä silmiäsi vähäisen! No, arvasinhan sen, ne puhuvat ihan toista.
Valtamaantiellä odotti jo Arvi. Arnold nousi rekeen, peitti itsensä hyvin vällyihin ja hoihkasi: Hei poika, annappa pyyhkiä kaupunkiin. Näytäpä minulle, vieläkö heponi osaa "polskata." Arnoldia ei olisi tuntenut samaksi, joka äsken makasi sängyssään Valkaman kartanon kamarissa. Hän hyräili, lauleli ja vihelteli, vieläpä Arvin kanssa leikkiäkin lasketteli.
Häntä ovat pyytäneet viipymään huomiseen ja pitämään jumalanpalvelusta Lieksan kentällä. Sielläkö kentällä, jonka luota ukko löysi sen majurin kultarahan? kysäisi Annaliisa. Saatuaan myöntävän vastauksen juoksi tyttö Pentin luo ja katsoi häntä rukoilevasti silmiin. Näytäpä sitä, Pentti, sanoi hän. Ei se ole minulla enää. Minä viskasin sen tuleen, kun poltin risuja Sormulan pellolla.
Kaikki olisi valmista, mutta linnoitukset Wargössa ovat kovin mutkikkaat. Vai niin. No onhan semmoisissa monta mutkaa. Näytäpä. Kapteeni veti paperin luoksensa, tarkasti piirustuksen ja sanoi: Tämä siis on Viapori. Niin on. Katsokaa näitä saaria. Everstiluutnantti Ehrensvärd väittää rakentaneensa Suomelle pesän, jota ei voida valloittaa, jos sitä ymmärretään puolustaa.
Kun siis Luopion emäntä tuli Pilveisten luo ja tapasi Hannun, sanoi hän, silmää iskien; "Poika, poika, sinäkö vanhaa ihmistä narraat; näytäpä se käärmeen pistos". Hannu kalpeni nyt, vaan Luopion emäntä lausui, taaski silmää iskien: "Luuletko, että tuota mökin poikaa puolustaisin? Ole huoleti! Minä en tiedä mitään siitä, että häntä mökyytit".
"No, poika, näytäpä sukkeluuttasi", sanoi hän, koskettaen häntä vasarallaan. "O hyvä herra, myökää toki meidät yhdessä; johan se minulle luvattiin", pyyteli vanhus. "Odota sinä, sinun vuorosi tulee viimeksi!" sanoi vasaramies äreästi ja tempasi pojan pois äitinsä sivulta. Sukkeluus ja notkeus, jota pojan äsken oli täytynyt näyttää hyppimällä ja juoksemalla, saivat aikaan vilkkaan kilpailun.
Se olisi mainio vihkimärengas. Muutamilla markkinoilla satuin sen saamaan 'levoipravoissa', vaikka se oikeasta kuuluu olevan erään kamreerin kihlasormus. Mutta se on kallis peina. Minullekin nousi se noin kuuteenkymmeneen markkaan, mut onhan siinä kultaakin hyvä joukko." "Näytäpä. Kyllä on paksu, mutta onkohan tuo täysinäinen?" "Ihan varmaan; tunteehan sen jo painostakin."
No, elä seiso Santtu, onhan tuossa istuinta. Tämän teki kylään mieli, kun tiesi, että tänne on lähtö. Tämä sai vasta kellonkin ... näytäpä tuota noille vieraille ja vaiheta. Santtu poika, oikea isän perikuva, istui tuolille, aukoi turkkinsa nappeja miehevällä vakavuudella ja saatuaan kellon peräimet näkyviin, asettui yhteen kohtaan. No, näytäpä nyt tuota kelloasi, sanoi kirjuri.
Kuningas käski palvelijansa tuoda hevosen paikalle, ja kun prinssi näki sen, niin hän ihastui ikihyväksi. Hän oli taitava ratsastaja, ja niinpä hän hypähti sen selkään ja koetti kannustaa sitä. Mutta kun hevonen ei liikahtanut paikaltansa, niin kuningas sanoi kiinalaiselle: "Näytäpä pojalleni, miten hän saa sen liikkeelle, niin eipä hän enää sinun toiveitasi vastusta."
Päivän Sana
Muut Etsivät