United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Norman, sinä onneton poikani, miksi sinä toit sen riivatun haarniskan?" "Jos lienee nuoleni väärin sattunut, en tiedä muuta neuvoa kuin että ammun oman henkeni samaa tietä", vastasi Norman Vasaramies. "Seiso vaan lujana, kyllä saat nähdä kuinka minä sen lumouksen rikon". "Niin, seiso vaan lujana", sanoi Torkil.
Huutokauppa alkoi, ja vasaramies ryhtyi toimeensa, kysyen ensiksi, mitä vanhimmasta vaadittaisiin. Mutta juuri kun alkuun päästiin, huusi Renkalan isäntä, jonka talo oli vähän matkan päässä kirkonkylästä: »Tuokaa tänne kauppakalu vain, eihän sitä sikaa säkissä osteta, täytyyhän nähdä, mitä tavaraa teillä on, häh, häh» ja isäntä nauroi omaa sukkeluuttaan niin, että hänen lihava vatsansa hölkkyi.
Mutta samassa huomaa hän, että hyvästi järjestetyssä valtiossa on vasaramies, joka osaa antaa selvääkin selvemmän vastauksen sille kysymykselle. Näissä mietteissä tulee hän kotiinsa. Hän havaitsee lapsensa ja huomaa samassa, että rakkaimpansa hän ainakin saa itse pitää, nimittäin vaimonsa ja lapsensa; ne eivät kelpaa kenellekään, mutta hänelle ne kelpaavat.
Isäni nimeä mainittiin useita kertoja ja se vihdoin tuli vasaramiehen ja uskottuin miestenki korville. Nämä nyökkäsivät tyytyväisesti ja vasaramies alkoi uudella innolla huutaa: "5000:tta on tarjottu! Tuleeko lisää! Yks kaks ja kolme!" Naps, vasara paukahti.
"Rautapaita minun päällikölle, Eachin Mac-Ian'ille", virkkoi Vuorelainen. "Sinä sanot olevasi vasaramies? Ymmärrätkö tuommoista?" kysyi seppä, ottaen esiin arkusta rautarengas-paidan, jonka äsken oli valmistanut. Gaeliläinen piteli sitä käsissään hiukan kateuden sekaisella ihastuksella.
Minä itse rupea taisteluun sinun kanssa tämän kauniin rautapaidan edestä". "Sinun pitää ensin näyttää, että sinussa on minun vertaiseni", virkkoi Heikki yrmeällä irvistelyllä. "Mitä! Minä, yksi Eachin Mac-Ian'in henkivartijoista ei on sinun verta?" "Koeta vaan, jos tahdot. Sinä sanot olevasi vasaramies osaatko sitten sepän moukkaria viskata?"
Viimeksi hän sen antoi takaisin omistajalle surullisella hymyllä, nytkyttäin olkapäitään ja pudistain päätänsä, koska seppä kysyi häneltä eikö hänen tehnyt mieli yrittää parempaa viskausta? "Minä on jo liian paljon tullut tappiolle tässä leikissä", vastasi hän. "Minä on menettänyt minun kunnianimi Vasaramies.
"No, poika, näytäpä sukkeluuttasi", sanoi hän, koskettaen häntä vasarallaan. "O hyvä herra, myökää toki meidät yhdessä; johan se minulle luvattiin", pyyteli vanhus. "Odota sinä, sinun vuorosi tulee viimeksi!" sanoi vasaramies äreästi ja tempasi pojan pois äitinsä sivulta. Sukkeluus ja notkeus, jota pojan äsken oli täytynyt näyttää hyppimällä ja juoksemalla, saivat aikaan vilkkaan kilpailun.
"Jos ei nyt olisi vaan kaksi päivää ennen Palmusunnuutaina, niin minä saisi sinut pian veisaamaan toinen virsi", tiuskasi Gaeliläinen. "Ja koska se päivä on niin lähellä", virkkoi Heikki yhä vaan samalla ylenkatseellisella huolettomuudella, "niin ole niin hyvä ja korjaa luusi". "Jos itse olet vasaramies, niin laita itselles itse rautahaarniska", vastasi Heikki,