United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
No niin, kun H. N. Norman Esq. oli suostunut matkustamaan Eurooppaan, oli hän päättänyt, että jos hän kerran riistää itsensä irti kaikista suurista liikeasioistaan Bostonissa ja New Yorkin pörssissä sekä lähtee näyttelemään tytärtään herttuoille ja kreiveille, niin hän samalla matkalla tahtoo nähdä, paitsi Norjaa, myöskin kaikki ne Raamatun pyhät paikat, joista oli lapsena haaveksinut.
Laivamatkoilla tuttavuuksien teko käy kuin itsestään, ja H. N. Norman Esq., toiminimeä Skram & Norman, Boston, ei ollut niitä miehiä, jotka panevat kynttilänsä vakan alle. H. N. Norman Esq:llä oli kaksi omaa valtameren laivalinjaa, joissa hänellä oli osakkeiden enemmistö. Hän oli sekä Skram että Norman. Hän oli mies, jonka jokaista liikettä pidettiin silmällä Wall Streetillä.
Kun seuraavana aamuna saavuttiin Beirutiin, oli miss Norman unhottanut kaikki aikeensa palata Haifaan. Koko päivän hra Felseneck ja miss Norman istuivat kahden kesken, erillään muista. Huomasin kaihomielin, että miss Gundyn kasvoihin oli ilmestynyt uusi, auvoisa ilme. Hän istui niin sanomattoman hiljaisena ja hiltyneenä hra Felseneckin rinnalla. Rakkaudessa on kaikki!
Norman, sinä onneton poikani, miksi sinä toit sen riivatun haarniskan?" "Jos lienee nuoleni väärin sattunut, en tiedä muuta neuvoa kuin että ammun oman henkeni samaa tietä", vastasi Norman Vasaramies. "Seiso vaan lujana, kyllä saat nähdä kuinka minä sen lumouksen rikon". "Niin, seiso vaan lujana", sanoi Torkil.
"Kukahan nyt tulee vielä tänä aikana illalla?" sanoi Margareta, auaisten oven, ja Richard Norman seisoi hänen edessänsä. "Etkös tunne minua enää, Margareta", sanoi hän, sillä tämä katsoi häneen niinkun vieraasen. "En", vastasi hän, "en voi sanoa tuntevani, ja kuitenkin tuntuu ääni niin tutulta, vaikk'en ensinkään tunne kasvoja". "Oletkos unhottanut Richard Norman'in sisaresi Marian miehen?"
Mr Felseneckin selostus oli laatuaan julkinen esitys. On tapauksia, joissa omaatuntoani ei ole vaivannut, jäädessäni oven taakse kuuntelemaan vaikkapa parhaiden ystävieni salaisuuksia.» Astuimme peräkannelle, ja miss Norman nojautui yli parraskaiteen, katsoen vaiti illan hämyiseen mereen.
Ruumiimme molekyylien hävitessä ja vaihtuessa elämämme pitkään jää kuitenkin se, mikä meissä on sielullista, pysyväisesti jäljelle.» Miss Gundy Norman istui korituolissa, jonka hän oli nostanut ihan tupakkasalin oven viereen. Ovi oli ollut auki, ja hän oli nähtävästi kuunnellut keskustelua. Hän nousi ja sanoi hymyillen: »Omatuntoni on tässä asiassa täysin puhdas.
Heillä ehkä on kiireisiä asioita. Kaikki tahtovat päästä määräpaikkaansa ajoissa.» Miss Norman nykäytti niskaansa: »Koneessa männän varsi on vääntynyt propellinsiipi on katkennut. Mistä minä tiedän? Ei auta! Laivan täytyy palata satamaan. Minä en voi sille mitään.» Hän levitti viattomasti käsiään ja aikoi jo lähteä laivankannen alle. »Odottakaahan hetkinen vielä, miss Norman!
Itsekkyys ei vallitse maailmaa. Luonnossa kaksi vastakkaista elementtiä etsii toinen toistansa. Kumpikin erikseen on vailla jotakin ja sisältää tuhoisia voimia. Ne ensin näkyvät karttavan toisiaan, mutta jo yhtyvät ja luovat samalla luotaan häijyt, itsekkäät aineksensa. Tuloksena on maan suola. Siinä rakkauden vaaliheimolaisuus! H. N. Norman Esq. tuli luokseni, rehennellen ja hykertäen käsiään.
R ssä, lähellä Wellingtonia. Kentiesi lienee hyödyllistä muutamain lukijain, minä tarkoitan semmoisten, jotka ovat alkaneet viettää semmoista elämää kuin Richard Norman, kuulla kuinka juomari-poloisen hoidottomain lasten laita oli.