United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laillisella ajalla pidettiin tutkinto Tommi Gultonin kuolemasta, ja Richard Norman luonnollisesti pyydettiin läsnä-oliaksi. Mutta tämä oli mahdoton asia. Hän makasi vuoteellansa juontihulluutensa kaikkein kauhujen uhrina. Tohtori oli käynyt hänen luonansa ja lääkkeillänsä oli hän saanut asettumaan onnettoman hurjan raivon; mutta vaikka hän makasi hiljaisena, oli hän kuitenkin sekaisin.
Kaikkea tuota näin vasta täällä ensi kerran. Sinisenä kyllä taivas aina kaartuu yli näiden seutujen. Mutta kaikkialla muualla olin nähnyt martoaan myöten raastettuja maita, harmaita, puuttomia vuoria tai ruskeankeltaisia kivikkoerämaita, pukujen likaa, saastaa ja räikeää kurjuutta. »Katsokaas tuonne! Katsokaas!» huudahti miss Norman. Pysähdyimme puolivälissä rinnettä.
Mr Norman ja tohtori Brook olivat tulleet kannelle istumaan, ja nyt tytär avasi isänsä nähden kokonaisen ilotulituksen patterin minua, poloista vastaan. Ah, ne ovat vaarallisia, amerikkalaiset naiset! Voi meitä, Aatamin lapsia! Laiva läheni Haifaa, jonka yläpuolella kohoaa korkeana karjunselän muotoisena harjanteena Karmel-vuori, syöksyen kärsällään päistikkaa Välimereen.
Seemiläistä vinokulmaisuutta ja kiihkojen tuottamaa velttoutta ei ollut hänen piirteissään. Huoliteltu, pehmeä parta oli tummahko, hiukan ruskeaan vivahtava, helakka iho päivänpaahtama. »Ah, näittekö?» huudahti miss Norman. »Näittekö?» Hän lähti kiireesti seuraamaan saattuetta, kiskoen väsynyttä ja hengästynyttä isäänsä perässään. Kansanjoukolla oli sama matka kuin meilläkin.
Tyytymättömänä päänahkoihin, joita oli koonnut vyöhönsä Bostonissa, New Yorkissa ja Washingtonissa, hän nyt oli lähtenyt eräretkelle vanhaan maailmaan. Viimemainitun seikan H. N. Norman Esq. kuiski äänekkäällä tavallaan korvaani baaripöydän ääressä, tilatessaan kahta cocktailia.
Esittäessäni heidät lausuin hymyillen: »Miss Norman on suuresti ihastunut Karmel-vuoren filosofin oppiin. Voitte olla varma siitä, että hän aikoo ruveta levittämään sitä Amerikassa. Teidän tulee tietää, että hän aina tahtoo toisella tai toisella tavalla vallita.» »No, sen minä sanon!
Taikka puute? En olisi sinua koskaan tuntenut, ellet olisi sanonut minulle nimeäsi, ja jos en tuntisi ääntäsi, niin en ensinkään voisi uskoa sinua, että sinä olet Richard Norman, joka oli Maria-raukan sulhanen. Te näytitte silloin niin muhkeilta ja hyviltä, kuin kuka kirkkoon astuva nuori pari milloin hyvänsä, hääpäivänänne, eikä sitten niin monen monta vuotta ole.
Norman seisoi ällistyksissään; mutta hän hämmästyi vielä enemmän, koska Heikki, asettaen itsensä asemaan, heilahdutti tuon raskaan kalun paljoa taemmaksi oikeanpuolista lannettansa ja lennätti sen kädestään niinkuin nakkaus-koneesta. Ilma vonkui ja vinkui tuon raskaan kappaleen lentäessä.
Mutta mikään ei ole häntä lannistanut. Opettajana hän on innokkaampi kuin koskaan ennen, ja on vielä parhaissa miehuutensa voimissa. Selitin lyhyesti näitä seikkoja mr Normanille ja hänen tyttärelleen. »Onko hän kristitty?» kysyi mr Norman. »Hän on kastettu maroniitti ja siis kristitty. Ajattelijana hän on dogmiton. Mutta siveysoppi, jota hän opettaa, on täysin kristillistä.
Mr Norman, joka oli koko tämän selostuksen ajan istunut nyrpeänä ja ääneti, tunsi nyt olevansa omalla pohjallaan. Hän huudahti ihastuneena: »Nyt vasta alan ymmärtää jotakin kaikesta tästä! Herra parooni onkin täällä puhunut liian kauan pelkkää sekamelskaa. Ei mitään vihaa silti! Meidän oman hallitsijahuoneemme prinssi entisessä Norja-Ruotsissa kulki minun nuoruudessani samalla tavoin jaaritellen.