United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän katsoi kunniakseen, että oli a selvmade man, oman tarmonsa tekemä mies. Hänen puolisonsa, mrs Norman, syntyjään amerikkalainen, oli hiljainen, hyväntahtoinen ihminen, joka näkyi elävän kokonaan tyttärensä hyväksi. Miss Gundy Norman hän oli kaikkien matkustajain ja koko laivapäällystön ihailun esineenä.
Miss Gundy ei tiedä, että isä on jo aikaa sitten järjestänyt paroonilleen istumapaikan tyttärensä viereen! Hra Moritz teki minulle seuraa ja alkoi puhua sionistien asutuspuuhista. Odottaessani miss Normania näyttäyväksi olisin mieluummin kävellyt yksin. Päästäkseni irti tohtorista, jossa ilmeni melkoinen määrä kiihkomielisyyttä, ehdotin, että lähtisimme tupakkasaliin.
Vähän ajan perästä hän sanoi miettivästi: »Asiassa on kyllä perää tiedän sen mutta sitäpä juuri en halua, en halua » »Kenties epäilyksenne haihtuvat, jos viittaan siihen, että mr Felseneck tulee joka tapauksessa illallisen aikana teille esitettäväksi. On tapauksia, joissa salaisten tietojen hankkiminen ei vaivaa minunkaan omaatuntoani.» Miss Gundy oli liian hämmästynyt voidakseen heti vastata.
Muutamassa tunnissa hän voi antaa miss Normanille ensimmäisen yleiskatsauksen, josta hänellä sitten on suurta hyötyä saapuessaan Haifaan. Jos neiti nyt matkustaa yhtä perää Beirutiin asti, niin hänelle on siitä selvää ajanvoittoa. Miss Gundy harkitsi pää kallellaan syvällistä ehdotustani.
Ruumiimme molekyylien hävitessä ja vaihtuessa elämämme pitkään jää kuitenkin se, mikä meissä on sielullista, pysyväisesti jäljelle.» Miss Gundy Norman istui korituolissa, jonka hän oli nostanut ihan tupakkasalin oven viereen. Ovi oli ollut auki, ja hän oli nähtävästi kuunnellut keskustelua. Hän nousi ja sanoi hymyillen: »Omatuntoni on tässä asiassa täysin puhdas.
Turkkilaiset ovat lopen harmittomia filosofeja. He pitävät mellakkain varalta pyhäkön eteisessä vakinaisen muhammedilaisen sotilasvartioston. Siellä se istuu yötä päivää tupakoiden ja kahvia juoden.» Kun näin miss Gundy Normanin kävelevän kannella, jätin herrat jatkamaan juttujaan ja lyöttäydyin hänen seuraansa.
Hänen isänsä on aatelislinnan omistaja ja kamariherra.» »Ah, Berlinin hovipiireihin kuuluva! Keisarin tuttu!» H. N. Norman Esq. loi tarkoittavan katseen tyttäreensä. Miss Gundy Norman nykäytti niskaansa harmistuneesti. Tultuamme laivaan hän lähti suoraa päätä kojuunsa. »Bianca» puhalsi. Viimeinen vene toi aatelisen professorin laivaan.
Päästäkseen Parisiin ja Lontooseen oli miss Gundy uskotellut isälleen, että tätä vaivasi koti-ikävä, halu saada jälleen nähdä viidenkolmatta vuoden perästä vanhaa Norjaa. Norja oli tyttärellä verukkeena. Vain Ranska ja Englanti olivat hänellä mielessä. Ja sen oli isä oitis ymmärtänyt. Mitäpä miss Gundy välittäisi syrjäisestä Norjasta?
Hänen älykkäissä kasvoissaan ilmeni hengen terveys ja tasapaino. Kaikki eleet osoittivat, että hän oli hienosti sivistynyt. Kysyin miss Gundyltä, mitä hän arveli: »Eivätkö tuollaiset Schillerin-kiharat ole kurssissa Bostonissa?» Neidin katseet, jotka olivat olleet profeettaan kiintyneinä, nyt saivat toisen suunnan. Näinkö oikein? Säpsähtikö miss Gundy?