United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän painoi molemmin käsin silmiään ja päätään, ne tuntuivat yön valvomisesta niin heikoilta. Mitä hän oli tehnyt? Oliko Liisu jo ennättänyt perille? Nyt ehkä Sanni parastaikaa sen aukaisi ja luki... Hänen päänsä oli kuuma, hän oli kipeä ... niin, sen täytyisi jokaisen nähdä, hän oli kovin kipeä. Ehkäpä hänessä oli joku kuumetauti, joka muutamassa vuorokaudessa veisi hänet tuonelaan...
Kuka sinut on karkoittanut metsästäni?" Metsänvartija vei kuninkaan syrjään ja kuiskasi hänelle hiljaa: "Olen nähnyt kuningattaren ja Tristanin. He nukkuivat, he minut peljästyttivät." "Missä kohden metsää?" "Morois'n korvessa muutamassa lehtimajassa. He nukkuivat sylityksin. Kiirehdi, jos tahdot kostaa."
Helsingissä 18 p. marrask. 1889. Kustavi Grotenfelt. Kaikista nykyisemmän ajan suomalaisista runoniekoista on Paavo Korhonen kuuluisimman nimen voittanut. Hän syntyi vuonna 1775 Vihtajärven talossa Sonkarinsaaren kylää, Rautalammin pitäjätä. Syntymätalostansa kutsuttiin häntä loppupuolella ikäänsä Vihtapaavoksi, jonka nimen itsekin muutamassa runossansa omistaa.
Muutamat heistä luulivat häntä mustalaistytöksi ja se häntä hävetti, että oli itku tulla, kun pääsi kadulle. Talosta taloon kulki hän, saamatta kaupaksi vähintäkään. Kaikkialla ihmiset olivat ylpeitä, eivät olleet näkevinäänkään. Ei tarvitse, sanoivat, katsomattakaan nauhaa. Muutamassa talossa rouva kuitenkin katseli ja vei Elsan sisähuoneeseen.
Muutamassa näissä suurissa pitäjissä, josta monella talonpojalla on päivän matka kirkolle ja jossa pappi on ylhäisin, näyttää pieni komministerin talokin kirkon esikartanolta. Niin oli ja oli aina ollut laita komministerin talossa Honkalassa.
Muutamassa tuokiossa täyttyi se vedellä ja painui pohjaan peittyen juuri parahiksi veden pinnan alle. Itse asetuimme sinne tänne rantakivien väliin suuta myöten veteen kyyröttämään. Täten saattoi yönhämärässä luulla vedenpinnalla häämöttäviä päitämme kiviksi.
Eikö minua täytynyt katsoa pintapuoliseksi, mitättömäksi ja kiittämättömäksi ihmiseksi, joka en ainoastaan ollut muutamassa viikossa muuttunut omaisuuden yhteyden innokkaasta puolustajasta tämän opin jyrkäksi vastustajaksi, vaan myös käytöksellään saattanut hyväntahtoisen ystävänsä sangen kiusalliseen asemaan?
»Se sinun äitisi ei taida muuta tehdä kuin ristissä käsin istua ja odottaa, että sinä palan suuhun tuot», oli kerran muutamassa talossa sanottu Aapolle, ja samaan suuntaan lausuttiin milloin missäkin. Aappo kuljetti terveiset kotia ja ne kipeästi koskivat äitiin.
Lasiruutujen takaa huomattiin geraniumpensaitten tummaa vihannuutta ja muutamassa ikkunassa näkyi himmeä kynttilänvalo. Yö saapui. Kartano oli melkein kattoa myöten ympäröitty lauta-aidalla, jossa oli käymäportti. Sitä lähestyi nuori tyttö, ja järisytti, huomatessaan sen olevan suljetun, vanhan lukon raskasta rautarengasta.
Lukiessaan sitte tämän isänmaan taisteluista, sen kärsimyksistä ja vaivoista, sykki hänen sydämensä täynnä ihailua tätä kansaa kohti, joka oli saanut niin paljon kärsiä ja vaivaa nähdä. Ja hän olisi mielellään tahtonut uhrata elämänsä tämän maan ja tämän kansan hyväksi. Koulussa oli hän kerran muutamassa juhlassa pitänyt puheen isänmaalle.