Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Antti oli kyllä osiksi kuullut tällaisista puhuttavan. Hän oli usein pitkät hetket vuoteellaan maaten ja metsässä selällään loikoen niistä haaveksinut, niitä mielessään kuvitellut ja loihtinut eteensä oudon hekkumallisen maailman. Mutta sellaisesta, mitä Kalle hänelle nyt kaikesta siitä kertoi ja maalaili elävin ja rajuin piirtein, ei hän ollut osannut uneksiakaan.
Mutta ukko ei suonutkaan, että kukaan enään hänen valoisampaa entisyyttään muisti, sillä jos joku hänelle siitä mainitsi, tapahtui se vain säälistä, ja se tuntui hänestä sitä katkerammalta. Aika oli rientänyt hänestä ohi, hänen loistokautensa oli ollut lyhyt. Hänkin oli unelmoinut ja haaveksinut suuria, vaan hän ei ollutkaan mennyt paljo unelmoimista pitemmälle ja se olikin hänen turmionsa.
Mutta nyt huomataankin vierashuone liian ahtaaksi sen seinää täytyy muuttaa kaksi jalkaa eteiseen päin. Rob sanoo eteisen sopusuhtaisuuden siitä kärsivän, hän rakastaa laveata eteistä, ja on aina siitä haaveksinut. Ei mikään tee niin iloista vaikutusta tulijaan kuin vapaa, laaja ja tilava eteinen. "Siinä tapauksessa", sanoi Maria, "laajentakaamme taloa kaksi jalkaa."
Häntä peloitti se, mitä hänelle oli matkalla kerrottu ja mitä hän oli kokenut. Eniten kaikesta hänen omat aikomuksensa ja toiveensa tuosta uudesta elämästä, jota hän niin kiihkeästi oli haaveksinut elääksensä ja joka oli tuossa tuokiossa alkava. Eikä sitä voinut enää lykätä toistaiseksi tuonnemmaksi.
Ja oletko koskaan nähnyt parempaa ja avarampaa ruokahuonetta? Ajattele, kuinka täällä juhlimme! Mitä ihania iltahetkiä täällä vietämmekään. Kaikki niin avarata ja vapaata juuri sellaiseksi olen aina kotini haaveksinut. Tiedätkö, Kristo, että yläkerrassa on pieni huone, ja sinä ja Tom Innis saatte oman avaimen, niin että saatte tulla ja mennä, milloin vain haluatte.
Se oli ainoa yhteys, mikä hänellä oli ulkomaailman kanssa, sen suuren ja salaperäisen, jota hän pienestä tytöstä saakka oli haaveksinut, josta hän kirjoissa oli lukenut ja jossa hän uskoi ihmisten elävän rikasta, täyteläistä ja onnellista elämää. Ja vielä sittenkin, kun laiva oli mennyt ohitse, jäi hän siihen iltaansa lyhentämään.
Hän oli nyt niin monien vastustusten jälkeen tämän ruhtinaan edessä, josta hän oli uneksinut ja haaveksinut, mutta, läsnäolevien todistajain kertomuksen mukaan, ei hän näyttänyt käyvän yhtään hämilleen hänen läsnäolostaan. Hän teki tavanmukaiset tervehdykset ja kumarrukset kuin olisi hän syntynyt hovissa. Heti tunsi hän kuninkaan.
Koko avioliittomme ajan olet valehdellut minulle..." "Vannomalla vakuutan, että hän on vieras minulle ... hän ihailee lauluani ... hän ... piti ehkä vähän ulkonäöstäni ... mutta hän ei merkitse minulle sen enempää... Olen ehkä haaveksinut hieman ... me lauloimme yhdessä ... kerran on hän suudellut kättäni ... siinä kaikki.
Ollaan, sanoo Elli ... minä ainakin olen niin ... niin, etten voi sitä sanoa. Sanokaa kuitenkin... En voi. Ja minä kun jo luulin, ettette minusta välittäisikään. Minäkö? Voi, voi! ... jos tietäisitte, mitä kaikkea olen teistä aikain kuluessa haaveksinut. Teidän pitää siitä kertoa. Mutta sittenhän minun pitäisi kertoa teille uudelleen koko elämäni. Niin teidän pitääkin.
Ei hän ollut, oli mennyt kirkolle jo tänä aamuna, ei ollut kotosalla muita kuin vanha emäntä. Entä sitten? kysyi hän peitteensä sisästä vähän ivallisesti, kun en taaskaan saanut sen enempää selvitetyksi. En ollut vielä koskaan tätä ennen suudellut ketään naista. Mutta minä olin sitä jo kauan haaveksinut ja kuvitellut. Hain käsiini hänen päänsä ja kumarruin häntä kohden.
Päivän Sana
Muut Etsivät